UKK
Usein kysytyt kysymykset
Sivulle on koottu tuulivoimasta usein kysyttyjä kysymyksiä. Jos et löydä vastausta kysymykseesi, tai sivulta mielestäsi puuttuu tärkeä vastaus, ole yhteydessä tuuli(at)tuulivoimayhdistys.fi.
Ympäristö
Yli 80 - 95 prosenttia tuulivoimalasta voidaan kierrättää. Toistaiseksi tuulivoimalan vaikeimmin kierrätettävä osa ovat voimalan lavat, jotka koostuvat toisistaan vaikeasti eroteltavista materiaaleista. Vaikka Suomessa puretaan tuulivoimaloita isommassa mittakaavassa vasta 2030-luvulla, syntyy komposiittimuovijätettä myös muilta aloilta, ja komposiittimateriaalin kierrätyksen haasteisiin ja vaihtoehtojen etsintään on herätty myös meillä.
Tuulivoimaloiden lavat eivät ole ongelmajätettä
Vaikka tuulivoimaloiden lapojen kierrättämisessä on omat haasteensa, selvää on, että lapajäte ei ole ongelmajätettä tai vaarallista jätettä. Vaarallista jätettä ovat esimerkiksi akut, jäteöljyt, energiansäästölamput, lääkkeet, paristot, liuottimet, asbesti, painekyllästetty puu, emäksiset pesuaineet, märät maalit ja liimat sekä maalausvälineiden pesuvedet. Vaarallista jätettä kutsuttiin ennen nimellä ongelmajäte. Lisätietoja vaarallisesta jätteestä ja sen käsittelystä löydät esimerkiksi osoitteesta www.vaarallinenjate.fi sekä alueellisten jätehuoltoyhtiöiden verkkosivuilta.
Tuulivoimalan lapa on sekoitus polymeerejä kuten kertamuoveja, epoksia ja polyesteriä, balsapuuta, metallia sekä lasi- ja hiilikuituja. Eri materiaaleja on vaikea erottaa toisistaan, joskin metallit voidaan kerätä talteen. Lavoissa hyödynnetään komposiittimateriaalien keveyttä ja kestävyyttä tehokkaasti. Lavat kokevat käytössä huomattavan paljon väsyttävää kuormitusta, jota komposiittirakenteet kestävät merkittävästi paremmin kuin monet muut materiaalit.
Tuulivoimalan lavat, samoin kuin muut lasikuitu- ja hiilikuitukomposiitit, ovat jätteenpolton näkökulmasta haastavia, sillä niiden lämpöarvo on kohtuullisen heikko suhteessa syntyvän tuhkan määrään. Osa jätteenpolttolaitoksista voi kuitenkin polttaa lapajätettä muun jätteen seassa tuottaen siitä energiaa. Lapojen pienen orgaanisen materiaalin osuuden vuoksi niitä voidaan periaatteessa laittaa myös kaatopaikalle, mikä ei kuitenkaan jätehierarkia huomioiden ole hyvä tai kestävä vaihtoehto – tai jatkossa tiukentuvan lainsäädännön myötä välttämättä mahdollistakaan edes poikkeuslupien turvin. Lujitemuoveja – ja myös tuulivoimalan lapajätettä voidaan ohjata sementin välituotteen klinkkerin valmistusprosessiin ja Keski-Euroopassa iso osa käytöstä poistetuista lavoista päätyykin sementin valmistusprosessiin.
Uusia ratkaisuja
Uusi ratkaisuja kästellä ja hyötykäyttää komposiittimateriaaleja on kehitteillä. Esimerkiksi tuulivoimaloiden lapamursketta voidaan hyödyntää muun muassa erilaisten rakennusteollisuuden komposiittimateriaalien valmistuksessa lujitteena ja kokeiluja tehdäänkin jo muutamissa yrityksissä eri puolilla maailmaa. Lue lisää suomalaisen Conenorin kehittämästä tuotteesta.
Tulevaisuuden tapoja käsitellä erilaisia muovimateriaaleja ovat esimerkiksi hidas ja nopea pyrolyysi, solvolyysi, nesteytys ja kaasutus. Näissä komposiittimateriaalin kuituja erotetaan toisistaan lämmön, kemikaalien ja niiden yhdistelmien avulla painetta, happimäärää ja muita olosuhteita hyödyntäen. Kuidut ja molekyylit erotetaan toisistaan ja ryhmitellään, jolloin niitä voidaan muotoilla uudelleen. Esimerkiksi pyrolyysiä käytetään jo tänä päivänä teollisessa mittakaavassa esimerkiksi lentokoneteollisuudessa, missä syntyvä hiilikuitukomposiittijäte käsitellään tällä prosessilla uusiokäyttöön sopivaksi. Tämän alan teollisia toimijoita on Euroopassa ja Amerikassa. Haasteita on vielä muun muassa siinä, että kuitujen laatu heikkenee prosessissa.
Tuulivoima on turvallinen tapa tuottaa puhdasta sähköä. Hiilidioksidivapaa sähköntuotanto auttaa vähentämään ilmastonmuutosta aiheuttavien kasvuhuonekaasujen määrää ilmakehässä. Ilmastonmuutos on tällä hetkellä suurimpia globaaleja uhkia, koska sen elinympäristölle aiheuttamat muutokset, kuten kuivuus, kasvitaudit ja sään ääri-ilmiöt lisäävät turvattomuutta monin tavoin.
Tuulivoimalat ovat yksittäisiä tuotantoyksiköitä, ja niiden aiheuttamat riskit ovat erittäin paikallisia rajoittuen muutamien satojen metrien säteelle itse voimalasta. Ylipäänsä tuulivoimalan aiheuttamat riskit ovat mittakaavaltaan pieniä. Lisäksi voimalat sijaitsevat etenkin Suomessa yleensä verrattain etäällä liikenneväylistä, asutuksesta ja muista ihmistoiminnoista. Muuta maankäyttöä, kuten marjastusta, metsästystä tai metsätaloutta, ei tyypillisestä jouduta rajoittamaan tuulivoimaloiden normaalin toiminnan aikana millään tavalla. Leiriytymistä ja tarpeetonta oleskelua voimalan nostoalueella on toki syytä välttää, koska kyseessä on turvallisuudestaan huolimatta sähköntuotantolaitos.
Nykyisissä moderneissa tuulivoimaloissa ei ole osia, jotka voisivat irrota vanhan voimalasukupolven kärkijarrujen tavoin. Jäätävien olosuhteiden aikana lapoihin voi kertyä jäätä tai kuuraa, joka voi irrota. Tyypillisesti mahdollisesti kertynyt jää irtoaa voimalan käynnistymisvaiheessa ja putoaa voimalan lapojen alle. Jään lentäminen useamman sadan metrin päähän on tutkimusten ja kokemusten mukaan erittäin harvinaista.
Voimaloissa on aina anturit, jotka tunnistavat mm. jään aiheuttaman epätasapainon roottorissa. Voimala pysäytetään, mikäli jäätä muodostuu lapoihin. Suomessa alueilla, joilla liikkuu talviaikaan paljon ihmisiä voimaloiden lähellä, on asennettu varoituskyltit ja -valot, joissa kehotetaan valojen vilkkuessa erityiseen varovaisuuteen. Voimalan lapoihin voidaan asentaa lämmitysjärjestelmä, mikäli alueen erityispiirteet sitä vaativat. Voimalan huoltoalueella on kuitenkin jäätävien olosuhteiden aikaan, eli talvikuukausina, syytä välttää tarpeetonta oleilua. Huoltohenkilökunnan tulee käyttää suojavarusteita turvallisuusmääräysten mukaisesti.
Tuulivoimaloiden tulipalot ovat erittäin harvinaisia mutta mahdollisia tapahtumia. Tulipalojen todennäköisyyttä voidaan pienentää aktiivisella huollolla ja muulla ennakoinnilla. Mikäli voimalassa syttyy suuri tulipalo, on pelastuslaitoksen rooli turvata ympäristöä ja estää palon leviäminen ympäröivälle alueelle. Tuulivoimaloihin on olemassa sammutusjärjestelmiä, mutta palojen harvinaisuus, voimaloiden tyypillisesti syrjäinen sijainti ja muut tekijät huomioiden niitä ei yleensä pidetä tarpeellisina. Sammutusjärjestelmät sinänsä voivat olla riski tuulivoimaloissa työskenteleville, koska ne perustuvat erilaisiin kaasuihin ja voivat mahdollisen aiheettoman aktivoitumisen seurauksena aiheuttaa henkilövahinkoja.
Tuulivoimaloissa on kemiallisia aineita, kuten hydrauliikkaöljyä ja jäähdytysnestettä. Näitä on yhteensä satoja litroja, mutta kuitenkin pieniä määriä vaikkapa kemikaalikuljetuksiin verrattuna. Oikein käsiteltyinä aineet eivät pääse luontoon. Pohjavesialueet huomioidaan tuulivoimaloiden suunnitteluvaiheessa erikseen.
Tuulivoimalat eivät ole sen enempää meillä kuin maailmallakaan aiheuttaneet ulkopuolisille onnettomuuksia. Myös työntekijöille vaaraa on aiheutunut harvoin. Työturvallisuuteen on alalla panostettu erittäin paljon, koska työskentely tapahtuu vaativissa olosuhteissa: työntekijöiltä vaaditaan paljon ja jatkuvaa kouluttautumista mm. korkealla työskentelyyn ja sieltä pelastautumiseen. Lisäksi tuulivoimaloiden huoltotyö tehdään turvallisuussyistä aina pareittain.
Kaikella energiantuotannolla on ympäristövaikutuksia, niin myös tuulivoimalla. Tärkein tuulivoiman ympäristövaikutus on energiantuotannon hiilidioksidi- ja hiukkaspäästöjen väheneminen. Tuulivoima on päästötön energiantuotantomuoto, joka ei saastuta ilmaa, vettä tai maaperää. Tuulivoimaloiden kuljetusten ja rakentamisen aikaiset hiilidioksidipäästöt ovat noin 10 g/kWh. Suurin päästövähenemä saadaan aikaan, kun tuulivoimalla korvataan esimerkiksi hiililauhdevoimaloiden sähköntuotantoa.
Alueelliset vaikutukset
Tuulivoiman alueelliset vaikutukset liittyvät muutokseen maisemassa, ääneen, välkkeeseen, lentoestevaloihin sekä mahdollisiin vaikutuksiin eläimille. Vaikutukset ja niiden merkittävyys riippuvat monista tekijöistä, kuten hankkeen koosta ja toteutustavasta, sijoituspaikan olosuhteista sekä alueen muista käyttömuodoista. Siten ainoa tapa arvioida vaikutuksia, on suunnitella ja mallintaa jokainen hanke erikseen.
Tuulivoimalat ovat näkyvä elementti maisemassa ja niiden esteettisyys jakaa mielipiteitä. Osa pitää voimaloita kauniina ja osa ei haluaisi niitä maisemaan. Tutkimusten mukaan voimaloihin kuitenkin sopeudutaan yleensä hyvin. Käytännössä näkyvyyttä rajoittavia tekijöitä on paljon. Näkyvyyteen vaikuttavat muun muassa maanpinnan korkeuden vaihtelut sekä maanpinnan kasvillisuus. Esimerkiksi täysikasvuinen puusto estää tehokkaasti tuulivoimaloiden näkymisen lähellä voimala-aluetta.
Tuulivoimaloiden ääntä säännellään Suomessa tarkasti. Ympäristöministeriö on laatinut tuulivoimaloiden äänelle omat mallinnus- ja mittausohjeensa (2014) ja Valtioneuvosto on antanut asetuksen tuulivoimaloiden ulkoäänentasoista (2015). Mallinnusohjeita on testattu Suomessa myös käytännössä, ja ohjeen mukaisten äänimallinnusten on todettu vastaavan hyvin käytännön mittaustuloksia. Lisäksi ohjearvot ovat meillä tasolla, jonka mukainen ääni häiritsee tutkimusten mukaan vain harvoin.
Tuulivoimahankkeiden suunnittelun aikana selvitetään aina alueen sen hetkinen tila ja suojeltavien eläinten ja kasvien esiintyminen. Esimerkiksi lalueen linnusto ja lintujen muuttoreitit selvitetään aina osana tuulivoimahankkeiden suunnittelua. Oikealla sijoittelulla tuulivoimaloiden riskit linnuille voidaan minimoida ja hyvin sijoitetut voimalat eivät lisää merkittävästi lintukuolemien määrää. Tuulivoimaa suurempia lintukuolemien aiheuttajia ovat liikenne, sähkölinjat, lasirakenteet, rakennukset ja metsästys.
Tuulivoimaloiden lentoestevalot takaavat voimaloiden näkymisen lentäjille ja näkyvät maisemassa etenkin öiseen aikaan. Lentoestevalojen kirkkaudesta säätävät viranomaiset. Lentoestevalovaatimuksia on lievennetty vastaamaan lähemmin monien muiden maiden vastaavia vaatimuksia. Lievennyksen myötä yöllä sallitaan lähiasukkaita vähemmän häiritsevä tasaisesti palava punainen valo välähtävän kirkkaan valon sijaan.
Edellä mainittuja ympäristövaikutuksia voidaan merkittävästi vähentää tuulivoimaloiden sopivalla sijoittamisella. Tuulivoimarakentamiseen sovelletaan pääsääntöisesti samoja säännöksiä kuin muuhunkin rakentamiseen. Suurten tuulivoimaloiden toteutus perustuu lähtökohtaisesti maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavoitukseen mutta myös suunnittelutarveratkaisu tai kaavapoikkeama voivat tulla tapauskohtaisesti kyseeseen. Tuulivoimalan rakentaminen edellyttää aina rakennus- tai toimenpidelupaa sekä lentoestelupaa. Tuulivoimalan toteuttaminen voi sijainnista riippuen edellyttää esimerkiksi ilmailulain, vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaisia lupia tai ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.
Suomen ilmaturvallisuusmääräysten vuoksi kaikissa yli 60 metriä korkeammissa rakennelmissa tulee olla varoitusvalot. Tuulivoimaloiden lentoestevalot takaavat voimaloiden näkymisen lentäjille myös öiseen aikaan. Yöt ovat myös aikaa, jolloin valoista voidaan kokea eniten häiriötä. Lentoestevalojen kirkkausvaatimuksista vastaa Suomessa Liikenne ja viestintävirasto Traficom.
Lentoestevalovaatimuksia on lievennetty vastaamaan monien muiden maiden vastaavia vaatimuksia. Lievennyksen myötä yöllä sallitaan lähiasukkaita vähemmän häiritsevä tasaisesti palava punainen valo välähtävän kirkkaan valon sijaan. Uusi säädös astui voimaan 2013 keväällä, joten käytännössä sen vaikutukset näkyvät vasta tämän jälkeen rakennetuissa voimaloissa. Euroopassa on kehitetty tutkajärjestelmiä, joiden ansiosta valot voisivat olla sammuksissa, kunnes tutka havaitsee lentokoneen tai helikopterin. Suomen oloissa on selvitetty järjestelmän testaamista.
Myös vanhoihin voimaloihin voidaan vaihtaa uusien ohjeiden mukaiset lentoestevalot, mikäli vanhoista lentoestevaloista on ollut haittaa alueen asukkaille. Kaikkialla valojen vaihto ei kuitenkaan onnistu ihan helposti, sillä tällä hetkellä Traficom edellyttää erillisten tornivalojen laittamista yli 150 metriä korkeisiin voimaloihin. Tornivalojen laittaminen vanhoihin voimaloihin taas ei aina ole voimalarakenteen tai voimalavalmistajan turvallisuussäädösten vuoksi yksinkertaista, joten jossain tapauksissa uusien ohjeiden mukaisten lentoestevalojen asentaminen ei onnistu.
Välkettä syntyy tuulivoimalan liikkuvien lapojen varjosta, kun aurinko paistaa tuulivoimalan takaa. Keskellä kesäpäivää aurinko on korkealla ja heittovarjo on pieni. Syksyisenä ja talvisena auringonpaisteisena päivänä, kun aurinko paistaa matalalta, varjo ulottuu kauemmas. Valon ja varjon vaihtelu onkin havaittavissa vain aurinkoisina päivinä ja tiettyinä kellonaikoina, eli vain joinain tunteina vuodessa.
Tuulivoimapuiston rakennuslupaa myönnettäessä tämä välke otetaan huomioon. Kun voimaloiden sijoittelussa huomioidaan äänen kannalta riittävä etäisyys asutukseen, vältytään yleensä samalla myös välkkymishaitoilta.
Valon ja varjon vaihtelulle ei ole Suomessa ohjearvoja, mutta vaihtelun vaikutuksia mallinnetaan ja sitä verrataan Saksan ja Ruotsin arvoihin. Valon ja varjon vaihtelulla voi olla vaikutuksia hyvinvointiin, mutta johtuen suurten voimaloiden hitaasta pyörimisnopeudesta varsinaista terveysriskiä ei muodostu.
Suomeen rakennettavien tuulivoimaloiden äänitasoa arvioidaan viranomaisten ohjeiden mukaan laadittujen melumallinnusten avulla. Mallinnukset tehdään perustuen ympäristöministeriön vuonna 2014 julkaisemaan mallinnusohjeeseen. Ohjeessa suositellaan käyttämään huomattavasti tiukempia parametreja kuin Euroopassa keskimäärin. Näin varmistetaan, etteivät mallinnuksen antamat arvot ylity lähimpien kiinteistöjen läheisyydessä. Lisäksi ohjeissa edellytetään mallintamaan erikseen matalataajuisen äänen leviäminen.
Mallinnusohjeita on testattu Suomessa myös käytännössä ja ohjeen mukaisten äänimallinnusten on todettu vastaavan hyvin käytännön mittaustuloksia. Ääntä on esimerkiksi vuosina 2014 – 2015 mitattu useassa käynnissä olevassa tuulipuistossa ja voimaloiden ääni on samalla mallinnettu edellä mainittua ohjeistusta käyttäen. Tulokset osoittavat, että mallinnustulokset vastaavat erittäin hyvin mittaustuloksia, mallinnuksen hieman liioitellessa matalia taajuuksia. Ääntä on mitattu useassa mittauskohteessa myös sisällä. Mittaukset osoittivat kaikissa kohteissa, että myös sosiaali- ja terveysministeriön uudet sisämelunormit alittuivat.
Tuulivoimaloiden ääntä säädellään myös valtioneuvoston asetuksella (2015) tuulivoimaloiden ääniohjearvoista. Asetus linjaa, että Suomessa tuulivoimaloiden ääni ei saa talojen tai loma-asuntojen välittömässä läheisyydessä ylittää päivällä 45 desibeliä ja yöllä 40 desibeliä.
Lähteet:
Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Päivitys 2016
Valtioneuvoston asetustuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista
Ympäristöministeriöltä ohjeet tuulivoimaloiden melun mallintamiseen ja mittaamiseen
Lähes kaikesta ihmisen toiminnasta syntyy ääntä, niin myös tuulivoimasta. Ääni on melua, mikäli ihminen kokee sen häiritseväksi – me kaikki olemme yksilöllisiä äänen kokemisen suhteen. Altistumme jokainen päivittäin erilaisille äänille, esimerkiksi suuri osa suomalaisista altistuu asuinympäristössään jatkuvalle liikenteen melulle. Tuulivoimaloiden aiheuttamat äänitasot lähimmän asutuksen luona ovat yleisesti selvästi pienempiä kuin äänitasot esimerkiksi vilkkaiden teiden ja katujen läheisyydessä. Tutkimusten mukaan tuulivoimalan äänessä ei myöskään ole mitään sellaista komponenttia, jota ei jo olisi meitä ympäröivissä äänilähteissä
Voimaloiden tuottamaan äänen voimakkuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten voimalatyyppi, tuulen voimakkuus ja suunta sekä maaston muoto ja kasvillisuus. Isompi ja tehokkaampi voimala ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita kovempaa ääntä, vaan uusi ja tehokkaampi voimala on usein vanhempaa voimalaa hiljaisempi.
Tuulivoimalan ääni on voimakkaimmillaan sen napakorkeudella (tänä päivänä noin 140 - 175 metriä), jossa voimalan äänitaso vastaa lehtipuhaltimen tai iskuporakoneen tuottamaa äänitasoa. Tuulivoimalan juurella äänentaso on kuitenkin jo paljon alhaisempi, noin 60 dB. Tämä vastaa keskustelua tai esimerkiksi pyykinpesukoneen ääntä. Asutus on aina kauempana voimaloista, jolloin ääni pääsee vaimenemaan ennen asutusta.
Sallittavista äänitasoista säädetään Suomessa ääniohjearvoilla, jotka valtioneuvosto linjasi tuulivoiman osalta 2015. Asetus linjaa, että tuulivoimaloiden ääni ei saa pysyvän tai vapaa-ajan asutuksen ulkoalueilla ylittää yöllä 40 dB(A) ja päivällä 45 dB(A) rajaa. Lisäksi Suomessa on käytössä alan huipputasoa oleva tuulivoimaloiden äänen mallinnus- ja mittausohjeistus (Ympäristöministeriö 2014).
Merituulivoimapuistojen alueella voi rakentamisvaiheen jälkeen yleensä harjoittaa veneilyä ja kalastusta, lukuun ottamatta pohjatroolausta, joka voisi vahingoittaa kaapeleita (tai kaapelit voisivat vahingoittaa troolia).
Vaikka äänitasot alittaisivat selvästi toiminnalle asetetut ohjearvot, voi joku kokea äänen häiritseväksi. Tuulivoima-alueiden tapauskohtainen ja huolellinen äänimallinnus on onnistuneen hankekehityksen edellytys
Lähteet:
Valtioneuvoston asetustuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista
Ympäristöministeriöltä ohjeet tuulivoimaloiden melun mallintamiseen ja mittaamiseen
Talviaikaan tuulivoimaloiden lapoihin voi kertyä kylmän ilman ja ilmassa olevan veden kohtaamisesta johtuvaa jääkertymää. Tästä johtuen tuulivoimaloiden lapoihin asennetaan anturit, jotka tunnistavat jään aiheuttaman epätasapainon. Voimala osataan näin ollen pysäyttää, mikäli jäätä pääsee syntymään.
Vaikka tuulivoimalan lavoista voi tietyissä olosuhteissa tippua jäätä, on hyvin epätodennäköistä, että voimalasta irtoava jää osuisi ihmiseen. Jäätymistä tapahtuu pääosin niinä aikoina, jolloin alueen muu käyttö on vähäistä – esimerkiksi metsien virkistyskäyttö on talviaikaan vähäisempää. Suomessa tuulivoima-alueilla, joissa liikutaan paljon talvisinkin, on paikoitellen asennettu varoituskyltit ja -valot, joissa kehotetaan valojen vilkkuessa välttämään oleskelua voimaloiden läheisyydessä.
Ilmatieteenlaitoksen julkaisemasta jäätämisatlaksesta tarkistetaan etukäteen onko odotettavissa, että suunnitellulla tuulivoima-alueella on korkea riski jään kertymisestä lapoihin. Tällaisille alueille rakennettaviin voimaloihin on suositeltua asentaa lapalämmitys, joka estää jään kertymisen voimalan lapoihin tai sulattaa lapaan kertyneen jään.
Rakentamisvaiheen jälkeen tuulivoima-alueella voi harjoittaa maa- ja metsätaloutta normaalisti aivan tuulivoimaloiden vierustoja lukuun ottamatta. Aluetta voi käyttää edelleen normaalisti metsästykseen, marjastukseen tai muuhun ulkoiluun. Hyvin hoidettu tiestö helpottaa usein metsäalueille pääsyä.
Talviaikaan tuulivoimaloiden lapoihin saattaa kertyä tietyillä alueilla jäätä. Jäätymistä tapahtuu pääosin niinä aikoina, jolloin alueen muu käyttö on vähäistä – esimerkiksi metsien virkistyskäyttö on talviaikaan vähäisempää. Suomessa tuulivoima-alueilla, joissa liikutaan paljon talvisinkin, on paikoitellen asennettu varoituskyltit ja -valot, joissa kehotetaan valojen vilkkuessa välttämään oleskelua voimaloiden läheisyydessä mahdollisen jäänheiton vuoksi.
Merituulivoimapuistojen alueella voi rakentamisvaiheen jälkeen yleensä harjoittaa veneilyä ja kalastusta, lukuun ottamatta pohjatroolausta, joka voisi vahingoittaa kaapeleita (tai kaapelit voisivat vahingoittaa troolia).
Tuulivoimaloiden sopiva etäisyys asutuksesta riippuu alueen maastosta, alueelle suunnitellusta tuulivoimalasta ja alueen muusta käytöstä. Lainsäädännössä ei säädetä vähimmäisetäisyydestä tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä: teollisen kokoluokan tuulivoimalan äänen kantautuminen asutukseen sekä valon ja varjon vaihtelu asuinrakennusten pihassa arvioidaan aina tapauskohtaisesti mallinnuksilla.
Jokaisen tuulivoimalan äänitason mallinnukset tehdään ympäristöministeriön antamien ohjeiden mukaan ja äänitaso ei asutuksen luona saa ylittää Valtioneuvoston asettamia tuulivoiman ääniohjearvoja. Ohjearvoasetus linjaa, että tuulivoimaloiden ääni ei saa pysyvän tai vapaa-ajan asutuksen ulkoalueilla ylittää yöllä 40 dB(A) ja päivällä 45 dB(A) rajaa.
Pientuulivoimalaitosten etäisyyttä asutuksesta ei ole näin tarkasti määritelty. Niiden osalta rakennus- ja toimenpideluvat ja niihin liittyvä naapurien kuulemismenettely on katsottu riittäväksi.
Lue lisää artikkelista Vaikutuksilla väliä, etäisyyksillä ei.
Lähteet:
Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Päivitys 2016
OH 2/2014 Tuulivoimaloiden melun mallintaminen
Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista
Tuulivoimalat vaikuttavat maisemaan erityisesti suuren kokonsa vuoksi. Maiseman osatekijöiden tunnistaminen ja niihin liittyvien vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen on pohja tuulivoimarakentamisen maisemavaikutusten arvioinnille ja haitallisten vaikutusten lieventämiselle. Esimerkiksi tuulipuisto, jossa voimalat muodostavat geometrisiä rivejä, näyttäytyy erilaisena kuin puisto, jossa voimalat on sijoitettu maisemaan ilman havaittavaa struktuuria.
Tuulipuisto, joka ottaa huomioon suurmaiseman maastonmuodot on usein silmälle miellyttävämpi kuin puisto, jossa voimalat on sijoitettu maiseman piirteitä huomioimatta. Tuulivoimarakentamisen maisemavaikutuksia koskeva tietämys onkin lisääntynyt ja arviointimenettelyt kehittyneet tuulivoimarakentamisen edetessä.
Tuulivoimaloiden maisemavaikutusten arvioinnissa aineistona käytetään muun muassa näkemäaluekarttaa ja havainnekuvia. Näkemäaluekartta huomioi maanpinnan muodot sekä peitteisyyden, ja näiden perusteella antaa kuvan alueista, mistä voimalat on mahdollista nähdä. Havainnekuvissa tai –videoissa aiotut tuulivoimalat on sijoitettu sen hetkiseen maisemaan. Kuvia voidaan ottaa eripuolilta ja eri etäisyyksiltä aiotusta voimalapaikasta. Näiden avulla voidaan arvioida maisemavaikutusta huomioiden erityisesti mm. valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet.
Aineiston perusteella voidaan tuottaa analyysi hankkeen vaikutusalueen maisemakuvasta ja maisemarakenteesta, jonka perusteella saadaan käsitys siitä mikä on maiseman sietokyky. Tähän tietoon pohjautuen voidaan arvioida tuulivoimahankkeesta aiheutuvien maisemavaikutusten merkittävyyttä, ja sitä ylittyykö maiseman sietokyky.
Lue lisää kuvasovitteiden käytöstä tuulipuistojen suunnitteluprosessissa
Lähteet:
Maisemavaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa. Suomen ympäristö 1 | 2016
Suomessa ympäristöministeriö (YM) on antanut ohjeet tuulivoimahankkeen suunnittelulle ja rakentamiselle. YM:n ohjeissa on huomioitu ympäristövaikutusten selvittämisen ja sääntelyn lisäksi myös muiden hallinnonalojen tuulivoimarakentamista koskevat ohjeet ja määräykset.
Tuulivoimaloiden rakentamiseen tarvitaan samat luvat kuin muidenkin teollisten rakennelmien rakentamiseen. Pienet, kiinteistökohtaiset tuulivoimalat tarvitsevat rakennus- tai toimenpideluvan. Teollisen kokoluokan tuulivoimalat tarvitsevat aina suunnittelutarveratkaisun, yleis- tai asemakaavan tai ranta-alueilla poikkeusluvan sekä rakennusluvan.
Suuren tuulivoimapuistojen on yleensä käytävä läpi ympäristövaikutustenarviointimenettely (YVA). YVA tulee tehdä aina tuulipuistoista, joissa on vähintään 10 voimalaa tai joiden teho on vähintään 45 MW. Tätä pienempien hankkeiden YVA:n tarve ratkaistaan tapauskohtaisesti. YVA-menettely voidaan nykyään tehdä omana prosessinaan tai osana kaavoitusta. Lain mukaan toiminnanharjoittajalla tulee olla tiedossa toimintansa aiheuttamat mahdolliset ympäristöhaitat. Siksi myös YVA-kynnyksen alittavista hankkeista selvitetään ympäristövaikutukset mm. mallinnusten, linnustoseurantojen yms. avulla hankkeen suunnittelun aikana. Lue lisää YVA:sta.
Tuulivoimarakentamisen vaikutusten merkittävyys riippuu kohdealueen herkkyydestä, hankkeen sijaintialueesta, sen ympäristöarvoista, alueen muusta käytöstä sekä hankkeen koosta (tuulivoimalaitosten lukumäärä, korkeus sekä teho ja tarvittava siirtolinja). Ympäristöltään herkkään paikkaan sijoittuvan yksittäisen tuulivoimalaitoksen vaikutukset voivat olla merkittävämpiä kuin esimerkiksi teollisuusalueelle sijoittuvan tuulivoimapuiston.
Merkittävimmät välittömät vaikutukset kohdistuvat maisemaan: korkeina rakennelmina tuulivoimalat näkyvät maisemassa. Tämän lisäksi tuulivoiman rakentamisella, kuten muullakin rakentamisella, on tapauskohtaisesti ja sijaintipaikasta riippuen vaikutuksia useisiin muihin tekijöihin, kuten esimerkiksi kasvistoon ja eläimistöön sekä kulttuuriperinnön säilymiseen.
Tuulivoimala voi tarvita ympäristölupaa, mikäli siitä aiheutuu naapurussuhdelain mukaista kohtuutonta haittaa (ääni tai valon ja varjon vaihtelu) lähikiinteistöille. Vesilupa tarvitaan, mikäli tuulivoimalalla voi olla vaikutusta vesistöön. Käytännössä merituulivoimalat tarvitsevat aina vesiluvan. Myös tuulivoimahankkeen vaikutukset kiinteisiin muinaisjäännöksiin ja laivalöytöihin on tutkittava.
Lue lisää tuulivoimahankkeen suunnittelusta
Lähteet:
Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Päivitys 2016. Ympäristöhallinnon ohjeita 5 | 2016
Tuulivoimahankkeiden suunnittelun aikana selvitetään aina alueen senhetkinen tila, ympäristöarvot ja suojeltavien eläinten sekä kasvien esiintyminen. Kun lähtötilanne on tiedossa, pyritään tuulivoima-alueen huolellisella suunnittelulla vähentämään ympäristölle koituvaa haittaa.
Linnut
Huonosti sijoitetuilla tuulivoimaloilla voi olla paikallista vaikutusta lintujen elinoloihin. Siksi lintujen esiintyminen ja niiden muuttoreitit selvitetään aina osana tuulivoimahankkeiden suunnittelua. Oikealla sijoittelulla tuulivoimaloiden riskit linnuille voidaan minimoida ja hyvin sijoitetut voimalat eivät lisää merkittävästi lintukuolemien määrää. Suurempia lintukuolemien aiheuttajia ovat liikenne, sähkölinjat, lasirakenteet, rakennukset ja metsästys.
Seurantatutkimus
Kesällä 2019 valmistui useiden vuosien ajanjakson kattaneen suomalaisen linnustoseurantatutkimuksen yhteenveto (FCG 2019). Seurantatutkimusta tehtiin kevät- ja syysmuuttojen aikana maatuulipuistojen alueella Perämeren koillisrannikolla, jossa on paljon tuulivoimaa ja jonne sijoittuu myös merkittävä lintujen muuttoreitti.
Seurantojen tulosten perusteella muuttavat linnut pyrkivät ensisijaisesti kiertämään tuulipuistot; tuulivoimaloiden vaikutukset muuttaviin lintuihin ja lintujen valtakunnallisesti tärkeisiin muuttoreitteihin ovat siis jääneet vähäisiksi. Lepäily- ja ruokailualueiden sijainnissa ei havaittu tuulivoimaloista johtuvia muutoksia. Linnuille käyttökelpoisten alueiden sijaintiin vaikuttavat enemmän alueella harjoitettava maataloustoiminta sekä sen eri työvaiheiden ajoittuminen.
Nykyaikaiset tuulivoimalat sijoittuvat niin etäälle toisistaan, että ne eivät estä lintujen liikkumista myöskään tuulipuistojen alueilla, eikä tuulipuistojen rakentaminen näin ollen ole katkaissut valtakunnallisesti tärkeitä lintujen päämuuttoreittejä edes lintumuuton pullonkaula-alueilla. Toteutettujen selvitysten perusteella lintujen törmäykset tuulivoimaloihin ovat jääneet selvästi vähäisemmiksi kuin hankkeiden suunnitteluvaiheissa on arvioitu. Todetut törmäykset ovat kohdistuneet etupäässä paikalliseen lajistoon.
Kattavassa lintuseurannassa tarkkailua tehtiin keväisin ja syksyisin Simon ja Iin alueella yhteensä 324 maastotyöpäivää sekä Kalajoen ja Pyhäjoen alueella yhteensä 120 maastotyöpäivää. Muutontarkkailun lisäksi seurannoissa on etsitty tuulivoimaloihin törmänneitä lintuja. Tuulipuistojen alueella on toteutettu myös pesimälinnustoselvityksiä sekä tarkkailtu esimerkiksi eri lajien ruokailulentoja.
Työ- ja elinkeinoministeriön selvitys
Työ- ja elinkeinoministeriö teetti selvityksen tuulivoiman vaikutuksista linnustoon ja lepakoihin keväällä 2017. Tuulivoimaloiden vaikutuksia arvioitiin kansainvälisen ja kotimaisen tutkimuskirjallisuuden ja vaikutusraporttien pohjalta. Selvityksen perusteella tuulivoimaloihin törmäävien lintujen ja lepakoiden määrä vaihtelee paljon eri lajien ja lajiryhmien välillä. Voimaloiden sijoituspaikalla on keskeinen merkitys eläinten törmäyskuolleisuudessa.
Luonnontieteellisen keskusmuseon TEM:ille tekemän arvion perusteella tuulivoiman lisärakentaminen ei todennäköisesti aiheuta Suomessa merkittävää uhkaa lintujen ja lepakoiden populaatioille, jos tuulivoimalat sijoitetaan sellaisille alueille, joissa lajien tiheydet ovat alhaisia ja törmäysten todennäköisyydet mahdollisimman vähäisiä. Tarve lisätutkimuksiin on kuitenkin olemassa, jotta varmistetaan, ettei rakentaminen uhkaisi törmäyksille tai häirinnälle alttiiden lajien populaatiokokoja tulevaisuudessakaan.
Merikotkat
Maailmalla on paikoin osoittautunut ongelmalliseksi päiväpetolintujen ja tuulivoiman yhteensovittaminen. Merikotkien törmäyksiä tuulivoimaloihin on raportoitu mm. Norjassa, Ruotsissa ja Saksassa. Jostain syystä isot päiväpetolinnut, kuten merikotka, eivät havaitse pyörivien lapojen nopeutta ja saattavat törmätä voimalan lapoihin. Tästä syystä päiväpetolinnut tulee erityisesti ottaa huomioon tuulivoiman sijoittelussa.
Tutkimustietoa tuulivoimaloiden sijoittamisesta suhteessa merikotkien pesiin on toistaiseksi vähän ja yleispätevän minimisuojaetäisyyden määrittäminen on sen vuoksi epävarmaa. Tarkemman ohjeistuksen laatiminen edellyttää lisää tutkimusta. Tästä syystä toistaiseksi suositellaan, että voimaloiden etäisyyden merikotkan pesästä tulisi olla vähintään kaksi kilometriä, ja tätä lyhyemmillä etäisyyksillä on merikotkien käyttäytymistä ja voimaloiden sijoittelua tutkittava tarkemmin. Tuulivoimalan ympäristövaikutuksia arvioitaessa on erityisesti määritettävä merikotkan ruokailualueet (kalaisat lahdet, runsaslintuiset ruovikot) ja vältettävä voimalan sijoittamista pesän ja ruokailualueen väliin.
ELY-keskuksilla on tieto tunnetuista merikotkien pesäpaikoista. Vaikka tieto on salassa pidettävää, voi ELY-keskus antaa tuulivoimahankkeen kehittäjälle jo hyvin varhaisessa vaiheessa alustavan tiedon siitä onko alueella pesää. Jos alueella, tai sen läheisyydessä on pesä, ELY-keskuksesta saa tiedon kuinka lähellä suunniteltua hankealuetta pesä sijaitsee, jolloin hanketoimija voi päättää alkaako kehittää alueella hanketta vai ei.
Mikäli ELYn mukaan alueella ei ole kotkanpesää, voi vielä tiedustella WWF:ltä onko alue sellainen, että siellä voisi havaintojen perusteella olla uusi pesä, jonka tarkka sijainti ei vielä ole WWF:n tai ELYn tiedossa. Mikäli näin on, kotkanpesää voi todennäköisistä kohteista etsiä ennen lisäinvestointeja muihin selvityksiin.
Tuulivoima ja lepakot
Suomessa lepakkotörmäyksiä on tutkittu toistaiseksi vähän, mutta havaintojen perusteella törmäykset vaikuttavat olevan varsin harvinaisia, joskaan turbiinikohtaisia kuolemia ei pystytä vähäisen tutkimustiedon perusteella arvioimaan. Lepakot hakeutuvat tarkoituksella tuulivoimaloiden läheisyyteen, mikä saattaa nostaa törmäysriskiä.
Törmäysten lisäksi on esitetty, että kuolemia voisi aiheuttaa myös niin sanottu barotrauma eli pyörivän lavan takana tapahtuvan ilmanpaineen äkillisen muutoksen aiheuttamat repeämät lepakoiden keuhkoissa. Toisaalta on myös saatu tutkimustuloksia, joiden mukaan vain pienellä osalla kuolleista lepakoista oli merkkejä barotraumasta, ja niinpä barotrauman merkitys lepakoiden tuulivoimalakuolemissa on vielä kiistanalainen aihe.
Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että tuulivoiman haitalliset vaikutukset niin linnuille kuin lepakoille ovat pienempiä kuin fossiilisten polttoaineiden, puun tai turpeen polton aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja elinympäristöjen laadun heikkenemisen vaikutukset. Polulaatiotason vaikutukset jäävät molempien lajien kohdalla pieniksi verrattaen muun ihmistoiminnan vaikutuksiin. (TEM 2017)
Maanisäkkäät
Tuulipuistoissa tehdään paljon havaintoja riistaeläimistä ja muista nisäkkäistä. Havaintojen mukaan tuulivoimaloiden käyttö ei häiritse niiden käyttäytymistä. Parantunut tieverkosto on paikoin parantanut metsästyksen edellytyksiä, mutta kyse ei ole tuulivoiman suorasta vaikutuksesta nisäkkäiden elinoloihin.
Riistaeläinten sopeutuminen tuulivoima-alueille huolettaa paikoitellen metsästäjiä. Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan maanisäkkäät todennäköisesti häiriintyvät alueella rakentamisesta sekä alueen lisääntyneestä aktiivisuudesta, jos esimerkiksi tuulivoimaloiden luo johtavat tiet lisäävät ulkoilu- ja metsästystoimintaa alueella. Sen sijaan itse tuulivoimaloiden toiminta ei näyttäisi niitä häiritsevän. Kotimaassa on nähty esimerkkejä siitä, että riistaeläimet itseasiassa hakeutuvat tuulivoimaloiden läheisyyteen.
Lapin tuulipuistoja suunniteltaessa kuullaan paliskuntien näkemyksiä tuulivoimaloiden sijoittamisesta. Tuulivoimatoimijat ovat muun muassa pannoittaneet poroja tiedon saamiseksi porojen sopeutumisesta tuulivoimaan.
Vedenalainen elinympäristö
Merituulivoiman merkittävimmät vaikutukset vedenalaiseen luontoon kohdistuvat rakentamisvaiheeseen. Käytön aikaiset vaikutukset ovat yleensä vähäisiä, varsinkin jos läheisyydessä on muita toimintoja kuten satama tai laivaväylä.
Vedenalaiset perustukset muodostavat keinotekoisen riutan eläin- ja kasvilajeille. Tämä voi parantaa joidenkin lajien ja elinvaiheiden elinolosuhteita. Tanskassa merituulipuiston ympäristössä tehdyn tutkimuksen mukaan varsinkin simpukat kiinnittyivät tuulipuiston perustuksiin, ja kalojen sekä muiden eläin- ja kasvilajien määrät lisääntyivät.
Kaikella energiantuotannolla on ympäristövaikutuksia. Oleellisinta kokonaisuuden kannalta on hyötyjen ja haittojen tasapaino. Tuulivoimatuotannon päästöttömyys on sen merkittävin etu, ja ympäristö hyötyy sähköntuotannon päästöjen pienenemisestä.
Lähteet:
FCG:n linnustoseuranta 2014 - 2018
Iin Olhavan tuulivoimapuisto, Linnustovaikutusten seuranta, muuttolinnusto 2015
Kirjallisuusselvitys tuulivoimaloiden vaikutuksista linnustoon ja lepakoihin, TEM 2017