UKK
Usein kysytyt kysymykset
Sivulle on koottu tuulivoimasta usein kysyttyjä kysymyksiä. Jos et löydä vastausta kysymykseesi, tai sivulta mielestäsi puuttuu tärkeä vastaus, ole yhteydessä tuuli(at)tuulivoimayhdistys.fi.
Tuki ja tuotantokustannukset
PPA-sopimuksella tarkoitetaan pitkäaikaista sähkönostosopimusta, jossa tyypillisesti suuri sähkönkäyttäjä tai joukko pienempiä sähkönkäyttäjiä sopii ostavansa sähköntuottajalta tietyn määrän sähköä sopimuksen mukaiseen hintaan esimerkiksi 10-20 vuoden ajan.
PPA-sopimus tarjoaa sopimuksen molemmille osapuolille ennustettavuutta ja vakautta. Sähköntuottajalle (eli myyjälle) pitkäaikainen ostosopimus tuo varmuuden tuulipuiston tuottaman sähkön hintatasosta ja näin luo investoinnin toteuttamiselle paremmat mahdollisuudet. Sähkönostajalle sopimus takaa varmuuden ostettavan sähkön hinnasta.
Muun muassa Yhdysvalloissa ja Euroopassa suurten sähkön käyttäjien ja uusiutuvan sähkön tuottajien välisten PPA-sopimusten määrä on kasvanut todella nopeaa vauhtia viime vuosina. Myös Suomessa on julkaistu useita tuulivoimahankkeiden PPA-sopimuksia.
Miksi sähkönkäyttäjä ja – myyjä haluavat tehdä PPA:n?
Kasvava joukko suuryrityksiä on sitoutunut käyttämään toiminnassaan uusiutuvaa energiaa ja puhtaasti tuotettua sähköä. Luonnollisesti liiketoiminnallisten ratkaisujen täytyy olla myös taloudellisesti kestäviä ja kannattavia. Sähkön hinta on ennusteiden mukaan nousemassa tulevaisuudessa ja suuret sähkönkäyttäjät pyrkivät pitkäaikaisilla sähkönostosopimuksilla sitomaan kuluttamansa sähkön tiettyyn hintatasoon. Ostajan näkökulmasta pitkäaikainen sopimus luo kulujen ennakoitavuutta ja varmuutta halutulla tavalla tuotetun sähkön saatavuudesta – sähköntuotannon kestävyys on yhä tärkeämpi myyntivaltti yrityksille.
Tuottajan näkökulmasta PPA-sopimus takaa tasaisen ja ennustettavan tulon, ja sitä kautta mahdollistaa investoinnin tekemisen ja uuden tuotantokapasiteetin rakentamisen. Esimerkiksi tuulivoimainvestoinneille on vaikeaa tai mahdotonta saada rahoitusta tilanteessa, jossa sähköpörssistä saatava markkinahinta on vuosia ollut ennätysalhaalla, 30 – 35 euroa/megawattitunnilta. Ylipäätään rahoituksen saaminen sähkön markkinahintaan tukeutuen on haastavaa, sillä sähkön hinta vaihtelee, eikä ole futuureista huolimatta tarkasti ennustettavissa.
Tuulivoiman kustannukset muodostuvat investointikustannuksista sekä käytön aikaisista huolto- ja käyttökustannuksista. Polttoainekustannuksia tuulivoimassa ei ole. Maatuulivoimassa investointikustannus on yleisesti hieman yli miljoona euroa yhtä nimellistehon megawattia kohden. Kun huomoidaan kaikki hankkeen kehityskulut, sähköverkkoon liittämisen kustannukset jne., on maatuulivoiman investointikustannus noin 1,2 - 1,3 miljoonaa euroa / MW (2020). Merituulivoimalaitoksissa investointikustannukset ovat 1,5 – 2 -kertaiset maatuulivoimaan verrattuna.
Tuulivoimahankkeet rakennetaan tyypillisesti lainarahoituksella. Rahoituskustannukset voivat olla jopa 40 % tuulivoimatuotannon kustannuksista. Tuulivoiman tuotantokustannusten kannalta onkin erittäin olennaista, millä ehdoilla hankkeelle saadaan rahoitus. Mitä korkeampana sijoittaja tai lainanantaja näkee sijoituksensa riskin, sitä korkeammaksi korko tai pääoman tuottovaatimus nousee. Mitä korkeampia korot ja muut rahoituskustannukset taas ovat, sitä kalliimpaa on tuotettu tuulisähkö. Tästä syystä investointiympäristön vakaudella ja vähäriskisyydellä on suuri merkitys tuotantokustannuksiin.
Tuulipuiston elinkaaren aikaiset käyttökustannukset voivat olla yli puolet verrattuna alkuperäiseen investointikustannukseen. Suuren tuulipuiston huoltokustannuksissa saadaan skaalaetua yksittäisiin voimaloihin tai pieniin tuulipuistoihin verrattuna. Merituulivoimapuistoissa huoltokuluja lisää erikoiskaluston tarve kuljetuksissa, sekä ajoittainen vaikea pääsy voimaloille. Muut käyttökustannukset, kuten vakuutukset, ovat pieni osa kokonaiskustannuksista.
Tuulivoiman tuotantokustannuksiin (€/MWh) vaikuttaa investointikustannusten ja käyttö- ja kunnossapitokustannusten lisäksi se, kuinka palon tuulivoimala tuottaa energiaa ja mikä voimalan elinikä on.
Tuulivoima on tällä hetkellä tuotantokustannuksiltaan halvin sähköntuotantomuoto, kun rakennetaan uutta sähköntuotantokapasiteettia (Lazard - Levelized Cost of Energy 2019).
Lähteet:
Tuulivoimaa, metsähaketta, biokaasua ja puupolttoaineeseen perustuvaa sähkön tuotantoa tuettiin Suomessa vuodesta 2011 alkaen uusiutuvan energian syöttötariffilla. Syöttötariffin tarkoituksena oli lisätä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantokapasiteettia. Järjestelmä sulkeutui tuulivoiman osalta 1.11.2017, jonka jälkeen tuulivoimahankkeet eivät ole voineet hakeutua tariffin piiriin. Tuulivoimalle, biokaasulle ja puupolttoainevoimaloille tukea maksettiin 83,50 euroa megawattitunnilta 12 vuoden ajan tariffiin pääsemisestä.
Energia- ja ilmastostrategian päivityksessä vuonna 2016 päätettiin ottaa Suomessa käyttöön uusiutuvalle sähköntuotannolle tuotantotuen kilpailutus, jossa vain halvimmat teknologiat ja hankkeet saavat tuen. Käytännössä kilpailutus tarkoittaa sitä, että viranomainen kertoo kuinka suurta uusiutuvan sähkön vuosituotantoa milläkin kilpailutuskierroksella (TWh) tavoitellaan. Uusiutuvan sähkön tuottajat jättävät hankkeestaan tarjouskilpailun määräaikaan mennessä tarjouksen, jossa mm. määritellään mistä hankkeesta on kyse, paljonko se tuottaa vuodessa sähköä (MWh) ja kuinka paljon tukea (€/MWh) tuottaja tarvitsee. Tarjouskilpailun määräajan mentyä umpeen viranomainen laittaa tarjoukset järjestykseen halvimmasta kalliimpaan, ja tuen piiriin pääsevät halvimmasta päästä alkaen hankkeet siihen asti, kunnes tuotantotavoite saavutetaan.
Vuoden 2018 kilpailutuskierroksella myönnettiin tuotantotukea hankkeille, joiden yhteenlaskettu vuosituotanto tulee olemaan 1,36 TWh. Tämä vastaa karkeasti 580 000 kerrostalokodin vuosikulutusta ja noin 1,6 % Suomen sähkönkulutuksesta. Kaikki osallistuneet 26 tarjousta koskivat tuulivoiman tuotantoa. Myönteinen päätös annettiin seitsemälle ja kielteinen 19 hankkeelle.
Tuotantotuen kilpailutuksessa voittaneiden tarjousten hinta kertoo, että maatuulivoiman tuotantokustannukset ovat hyvin lähellä tämän hetken markkinahintaa, tai jopa sen alle. Kallein kilpailutuksessa pärjännyt tuulivoimahanke saa sähkön hinnan päälle maksettavaa tukea 3,97 €/MWh silloin, kun sähkön hinta on 30 €/MWh tai sen alle. Sähkön hinnan noustessa yli 33,97 €/MWh, tukea ei enää makseta. Alin hyväksytty tarjous oli 1,27 €/MWh. Toistaiseksi ainoaksi jääneen uusiutuvan energian huutokaupan kustannukset jäävät siis yhteiskunnalle pieniksi, mutta sen avulla rakennetaan lähes 100 voimalaa lisää eli tuulivoimatuotannon määrä kasvaa Suomessa merkittävästi.
Tuulivoimarakentamista on aiemmin tuettu meillä Suomessa valtion myöntämän syöttötariffin ja uusiutuvan energian kilpailutuksen kautta. Syöttötariffijärjestelmä käynnisti tuulivoimarakentamisen Suomessa ja sen ansiosta meillä on vahva tuulivoimahankekanta. Kesästä 2018 asti tuulivoimaa on Suomessa rakennettu myös markkinaehtoisesti eli ilman valtion tukea. Syöttötariffia maksetaan viimeisille sen piiriin päässeille hankkeille vuoteen 2029 asti, ensimmäisiltä tariffin piiriin hyväksytyiltä laitoksilta tariffi loppuu 2021.
Keskeinen syy sille, että tuulivoimaa voidaan rakentaa ilman tukea, on että yksi voimala tuottaa asennettua megawattia (MW) kohden enemmän megawattitunteja (MWh) kuin vanhemmat voimalat. Tämä tarkoittaa, että tuotetun sähkön kustannus megawattituntia kohden (€/MWh) on laskenut nopeasti. Esimerkiksi Suomeen vuonna 2009 rakennettu 3 MW tuulivoimala tuotti noin 9 000 MWh vuodessa, kun taas vuonna 2019 rakennettu 4,2 MW tuulivoimala tuottaa vuosittain huimat 19 000 MWh. Uuden voimalan tuotanto vastaa noin 1 000 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosikulutusta.
Tuulivoimateknologian kehitys on siis ollut vauhdikasta. Kehitys näkyy etupäässä tuulivoimaloiden aiempaa korkeammissa torneissa ja pidemmissä lavoissa. Korkeampi tuulivoimala pääsee kiinni voimakkaampiin ja tasaisempiin tuuliin, koska tuulisuus kasvaa nopeasti, kun mennään metreissä ylöspäin. Pienikin muutos keskimääräisessä tuulennopeudessa lisää tuotantoa huomattavasti. Korkeampi torni mahdollistaa myös pidempien lapojen käyttämisen, jolloin tuulivoimala kerää tuulen sisältämää energiaa talteen aiempaa isommalta alalta.
Sähkön markkinahintaa on vaikea ennustaa pitkän ajan päähän, ja pankki ei välttämättä myönnä hankkeelle rahoitusta luottaen vain siihen, että lainanottaja saa sähköä pohjoismaisella sähkömarkkinalla myymällä tarpeeksi tuloja lainojen takaisin maksamiseksi. Tuulivoimaa rakentava yritys voikin myydä sähkön ennalta sovittuun hintaan pitkäaikaisen sopimuksen (power purchase agreement) avulla. PPA-sopimuksessa sähköä myyvä yritys saa tuulivoimaloiden rakentamisen vaatiman rahoituksen vakavaraisen ostajayrityksen kanssa tehtyä sopimusta vastaan. Sopimuksessa sovitaan, että ostaja ostaa sähkön pidemmän ajanjakson ajan tiettyyn hintaan. Ostaja varmistaa näin uusiutuvan energian saatavuuden ennakoitavaan hintaan, ja luo vakautta liiketoimintansa kuluihin pitkälle tulevaisuuteen.
Toisessa mallissa vakavarainen ostajayritys sitoutuu ostamaan rakennetut voimalat omakseen sen sijaan, että ostaisi vain voimaloiden tuottaman sähkön.
Suomen energiatoimijoissa on paljon niin kutsuttuja mankala-toimintamallin yrityksiä. Mankalan ajatus on, että suuret sähkönkäyttäjät omistavat yhdessä tuotantolaitoksia ja saavat niiden tuottaman energian käyttöönsä tiettyyn hintaan, joka voi olla markkinahintaa halvempi tai kalliimpi sähkön markkinahinnasta riippuen. Mankaloiden taustalla olevat emoyhtiöt ovat niin vakavaraisia, että hankkeet saavat rahoituksen omistajayhtiöiden varakkuuden perusteella.
Myös nykyinen lainojen erittäin matala korkotaso suosii tuulivoimahankkeita, sillä tuulivoiman tapauksessa rahoituskustannukset ovat merkittävä osuus tuotetun sähkön kustannuksesta. Monet suomalaiset ja kansainväliset sijoittajat haluavat nykyisin sijoittaa vastuullisesti ja ilmastoystävällisesti, mikä tekee tuulivoimasta houkuttelevan sijoituskohteen. Suomi on poliittisesti vakaa maa, jossa päätöksenteko on läpinäkyvää ja ennakoitavaa. Lisäksi Suomi on maailman vähiten korruptoituneita maita, mikä lisää osaltaan sijoittajien kiinnostusta sijoittaa suomalaisiin hankkeisiin.
Tuulivoiman tuotantokustannukset ovat laskeneet teknologiakehityksen, eli ennen kaikkea korkeampien tornien ja pidempien lapojen vuoksi. Rakentamiskustannukset megawattia kohden eivät ole nousseet mutta asennettua megawattia kohden saadaan moderneilla voimaloilla tuotettua huomattavasti enemmän megawattitunteja kuin vanhempaa teknologiaa edustavilla voimalasukupolvilla. Vuosien 2010 - 2017 välisenä aikana aurinkosähkön tuotantokustannukset ovat laskeneet 81 % ja tuulivoiman 63 % (EIA, 2017). Kun tarkastellaan sähköntuotannon uusia investointeja, on maalle rakennettava tuulivoima tällä hetkellä kustannuksiltaan edullisin tavoista tuottaa sähköä. (LUT, 2017).
Maatuulivoiman tuotantokustannusten ennustetaan laskevan vuoden 2017 tasosta 24-44 % vuoteen 2030 mennessä (Agora, 2017) ja 30-60 % vuoteen 2040 mennessä (Bloomberg, 2017). Merituulivoiman tuotantokustannusten ennustetaan laskevan 75 % vuoteen 2040 mennessä (Bloomberg, 2017).
Lähteet
Vakkilainen E. ja Kivistö A, 2017: Sähkön tuotantokustannusvertailu