Vaikutukset eläimistöön ja kasvillisuuteen

Tuulivoimalan käyttö ei vaikuta sen ympärillä olevaan kasvillisuuteen. Sen sijaan eläimistöön voimalalla on vaikutuksia. Tuulivoiman käytön aikaisista vaikutuksista isoimpana pidetään vaikutuksia linnustoon.

Linnut

Tuulivoimaloiden vaikutukset linnustoon aiheutuvat pääasiassa käyntiäänen ja lapojen liikkeen häiritsevästä vaikutuksesta pesintään ja ravinnon etsimiseen, sekä lintujen törmäämisriskistä. Vaikutukset riippuvat tuulivoimaloiden koosta ja määrästä, teknisistä ratkaisuista, maantieteellisestä sijainnista ja ympäröivän alueen maaston muodoista sekä alueen lintulajiston koostumuksesta.

Häirintävaikutus

Tutkimusten mukaan erityisesti muuttavat ja talvehtivat linnut karttavat tuulivoimaloita. Sen sijaan pesivien lintujen ei ole juurikaan todettu häiriintyvän tuulivoimaloista joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Yleisesti ottaen pesimälinnuston tiheyden ei ole todettu olleen alhaisempi tuulivoimaloiden läheisyydessä. [1]

Merialueilla ei ole juuri muita lintuja kuin meri- ja vesilintuja ja niidenkin pesät sijaitsevat saarilla tai luodoilla, eivät avovedessä. Tanskalaisen merialueiden tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia selvittäneen tutkimuksen mukaan merellä häirintävaikutukset ulottuvat selvästi maa-alueita kauemmas. Lähes kaikkien tutkimusalueella ruokailevien ja lepäilevien lintulajien tuulivoimaloiden välttämisetäisyys oli 2 – 4 kilometriä. Sama vaikutus todettiin niin kuikkalinnuilla, sukeltajasorsilla kuin ruokkilinnuillakin. [1]

Törmäysriski

Yleisesti ottaen lintujen törmäysvaara on melko pieni. Törmäysriskin suhteen on havaittu, että paikallislinnut tottuvat tuulivoimaloihin ja osaavat lähes poikkeuksetta väistää niitä. Kilometrin mittainen tuulivoimalarivi aiheuttaa keskimäärin vähemmän lintukuolemia kuin kilometri maantietä tai korkeajännitejohtoa [2]. Monissa tutkimuksissa on todettu yksittäiseen voimalaan törmäävän selvästi alle yhden lintuyksilön vuodessa [1].

Tutkahavainnot ovat osoittaneet, että linnut lähtevät kiertämään voimaloita ajoissa jopa yömuutolla. Tuulivoimaloiden valkoinen väri, massiivinen olemus ja lapojen pitämä ääni ovat ilmeisesti ominaisuuksia, jotka auttavat lintuja välttämään törmäämästä niihin [1].
Myös muuttolinnut osaavat yleensä välttää tuulivoimaloita. Muuttoreitti saattaa laitosten rakentamisen jälkeen siirtyä lajista riippuen 50 – 500 m. Muuttolintujen levähdyspaikoille sijoitetut laitokset saattavat erityisesti huonon näkyvyyden aikaan kuitenkin kertaluontoisesti aiheuttaa runsaasti törmäyksiä, koska muuttolinnut liikkuvat tiheinä parvina ja ovat väsyneitä muuttomatkasta. Suuret, raskasliikkeiset linnut ovat muita alttiimpia törmäyksille. [2].

Suomessa lintujen seurantatutkimusta (2016) on tehty mm. maatuulipuistojen alueella Perämeren koillisrannikolla, jossa on paljon tuulivoimaa ja jonne sijoittuu myös merkittävä lintujen muuttoreitti. Tutkimuksessa tarkkailtiin lintujen käyttäytymistä kevät- ja syysmuuton aikana Iin ja Simon rannikkoalueelle viime vuosina rakennettujen maatuulipuistojen alueella. Rannikkoalueelle sijoittuu mm. merkittävä Lapissa pesivien petolintujen muuttoreitti.

Kahden ensimmäisen vuoden tarkkailutulokset osoittavat, että muuttavat linnut selvästi havaitsevat tuulivoimalat ja väistävät yksittäisiä voimaloita tai kiertävät koko tuulivoimapuiston. Tätä tukee myös se, että tarkkailujaksojen aikana ei havaittu yhtään linnun törmäystä tuulivoimalaan eikä löydetty kuolleita lintuja voimaloiden alapuolelta maastosta.

Suomen ensimmäiseen merituulipuistoon Porin Tahkoluotoon on asennettu lintututka, joka kerää tietoa lintujen käyttäytymisestä ja määristä. Tutka myös pysäyttää voimalat, mikäli kriittisiä lajeja uhkaa lentää suoraan puistoa kohti.

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) teetti selvityksen tuulivoiman vaikutuksista linnustoon ja lepakoihin keväällä 2017. Tuulivoimaloiden vaikutuksia arvioitiin kansainvälisen ja kotimaisen tutkimuskirjallisuuden ja vaikutusraporttien pohjalta. Selvityksen perusteella tuulivoimaloihin törmäävien lintujen ja lepakoiden määrä vaihtelee paljon eri lajien ja lajiryhmien välillä. Voimaloiden sijoituspaikalla on keskeinen merkitys eläinten törmäyskuolleisuudessa.

Luonnontieteellisen keskusmuseon TEM:ille tekemän arvion perusteella tuulivoiman lisärakentaminen ei todennäköisesti aiheuta Suomessa merkittävää uhkaa lintujen ja lepakoiden populaatioille, jos tuulivoimalat sijoitetaan sellaisille alueille, joissa lajien tiheydet ovat alhaisia ja törmäysten todennäköisyydet mahdollisimman vähäisiä. Tarve lisätutkimuksiin on kuitenkin olemassa, jotta varmistetaan, ettei rakentaminen uhkaisi törmäyksille tai häirinnälle alttiiden lajien populaatiokokoja tulevaisuudessakaan.

Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että tuulivoiman haitalliset vaikutukset niin linnuille kuin lepakoille ovat pienempiä kuin fossiilisten polttoaineiden, puun tai turpeen polton aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja elinympäristöjen laadun heikkenemisen vaikutukset. Polulaatiotason vaikutukset jäävät molempien lajien kohdalla pieniksi verrattaen muun ihmistoiminnan vaikutuksiin. (TEM 2017)

Tuulivoima ja merikotkat

Maailmalla on paikoin osoittautunut ongelmalliseksi päiväpetolintujen ja tuulivoiman yhteensovittaminen. Merikotkien törmäyksiä tuulivoimaloihin on raportoitu mm. Norjassa, Ruotsissa ja Saksassa. Jostain syystä isot päiväpetolinnut, kuten merikotka, eivät havaitse pyörivien lapojen nopeutta ja saattavat törmätä voimalan lapoihin. Tästä syystä päiväpetolinnut tulee erityisesti ottaa huomioon tuulivoiman sijoittelussa.

Tutkimustietoa tuulivoimaloiden sijoittamisesta suhteessa merikotkien pesiin on toistaiseksi vähän ja yleispätevän minimisuojaetäisyyden määrittäminen on sen vuoksi epävarmaa. Tarkemman ohjeistuksen laatiminen edellyttää lisää tutkimusta. Tästä syystä toistaiseksi suositellaan, että voimaloiden etäisyyden merikotkan pesästä tulisi olla vähintään kaksi kilometriä, ja tätä lyhyemmillä etäisyyksillä on merikotkien käyttäytymistä ja voimaloiden sijoittelua tutkittava tarkemmin. Tuulivoimalan ympäristövaikutuksia arvioitaessa on erityisesti määritettävä merikotkan ruokailualueet (kalaisat lahdet, runsaslintuiset ruovikot) ja vältettävä voimalan sijoittamista pesän ja ruokailualueen väliin.

ELY-keskuksilla on tieto tunnetuista merikotkien pesäpaikoista. Vaikka tieto on salassa pidettävää, voi ELY-keskus antaa tuulivoimahankkeen kehittäjälle jo hyvin varhaisessa vaiheessa alustavan tiedon siitä onko alueella pesää. Jos alueella, tai sen läheisyydessä on pesä, ELY-keskuksesta saa tiedon kuinka lähellä suunniteltua hankealuetta pesä sijaitsee, jolloin hanketoimija voi päättää alkaako kehittää alueella hanketta vai ei.

Mikäli ELYn mukaan alueella ei ole kotkanpesää, voi vielä tiedustella WWF:ltä onko alue sellainen, että siellä voisi havaintojen perusteella olla uusi pesä, jonka tarkka sijainti ei vielä ole WWF:n tai ELYn tiedossa. Mikäli näin on, kotkanpesää voi todennäköisistä kohteista etsiä ennen lisäinvestointeja muihin selvityksiin.

Tuulivoima ja lepakot

Suomessa lepakkotörmäyksiä on tutkittu toistaiseksi vähän, mutta havaintojen perusteella törmäykset vaikuttavat olevan varsin harvinaisia, joskaan turbiinikohtaisia kuolemia ei pystytä vähäisen tutkimustiedon perusteella arvioimaan. Lepakot hakeutuvat tarkoituksella tuulivoimaloiden läheisyyteen, mikä saattaa nostaa törmäysriskiä.

Törmäysten lisäksi on esitetty, että kuolemia voisi aiheuttaa myös niin sanottu barotrauma eli pyörivän lavan takana tapahtuvan ilmanpaineen äkillisen muutoksen aiheuttamat repeämät lepakoiden keuhkoissa. Toisaalta on myös saatu tutkimustuloksia, joiden mukaan vain pienellä osalla kuolleista lepakoista oli merkkejä barotraumasta, ja niinpä barotrauman merkitys lepakoiden tuulivoimalakuolemissa on vielä kiistanalainen aihe.

Maanisäkkäät

Tuulipuistoissa tehdään paljon havaintoja riistaeläimistä ja muista nisäkkäistä. Havaintojen mukaan tuulivoimaloiden käyttö ei häiritse niiden käyttäytymistä. Parantunut tieverkosto on paikoin parantanut metsästyksen edellytyksiä, mutta kyse ei ole tuulivoiman suorasta vaikutuksesta nisäkkäiden elinoloihin.

Lapin tuulipuistoja suunniteltaessa kuullaan paliskuntien näkemyksiä tuulivoimaloiden sijoittamisesta. Tuulivoimatoimijat ovat pannoittaneet poroja tiedon saamiseksi porojen sopeutumisesta tuulivoimaan.

Vedenalainen elinympäristö ja kalasto

Merituulivoiman merkittävimmät vaikutukset vedenalaiseen luontoon kohdistuvat rakentamisvaiheeseen. Käytön aikaiset vaikutukset ovat yleensä vähäisiä, varsinkin jos läheisyydessä on muita toimintoja kuten satama tai laivaväylä.

Vedenalaiset perustukset muodostavat keinotekoisen riutan eläin- ja kasvilajeille. Tämä voi parantaa joidenkin lajien ja elinvaiheiden elinolosuhteita. Tanskassa merituulipuiston ympäristössä tehdyn tutkimuksen mukaan varsinkin simpukat kiinnittyivät tuulipuiston perustuksiin, ja kalojen sekä muiden eläin- ja kasvilajien määrät lisääntyivät.

Edellä mainittu riuttavaikutus voi luoda uuden elinympäristön joillekin kalalajeille. Toisaalta rakentamisvaiheessa kutualueita voi tuhoutua väliaikaisesti tai pysyvästi. Merituulivoimapuiston rakentaminen aikataulutetaan niin, että vaikutukset kalojen kutuun jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Sähkökaapelien vaikutukset

Merituulivoimahankkeissa pohjaeläimistö kärsii merikaapelien asennustoimenpiteistä, mutta tilanne normalisoituu nopeasti asennusvaiheen jälkeen ja vastaavaa pohjaeläimistöä leviää alueelle nopeasti. Kaapelista aiheutuvan magneettisen kentän on arvioitu olevan suurempi kuin luontainen geomagneettinen kenttä ainoastaan korkeintaan metrin etäisyydellä kaapelista. Näin ollen kaapelin magneettikentällä ei liene merkittäviä haitallisia vaikutuksia eliöstöön. [3]

Lähteet:

1. Birdlife Suomi r.y., 2009. Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa.
2. BirdLife Suomi r.y., 1997. Tuulivoimalaitosten vaikutukset lintukantoihin. Marcus Walsh, 30.4.1997.
3. SEAS Distribution A.m.b.A., 2000. Havmøllepark ved Rødsand. Vurdering af Virkninger på Miljøet – VVM-redegørelse. Juli 2000.