Merituulivoiman ympäristönäkökulmat
Merituulivoiman ympäristönäkökulmat
Kuten kaikilla energiantuotantomuodoilla, myös merituulivoimalla on negatiivisia ympäristövaikutuksia. Suomen aluevesille suunnitteilla olevan merituulipuiston ympäristövaikutukset arvioidaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA) ja/tai tuulipuistoa varten tehtävässä kaavassa. Aluevesille suunnitellut merituulivoimalat tarvitsevat myös kunnan myöntämät rakennusluvat, joissa tarkistetaan, että hakemus täyttää kaavan tekniset vaatimukset. Talousvyöhykkeelle suunniteltava merituulipuiston ympäristövaikutukset arvioidaan YVA-menettelyssä. Talousvyöhykkeelle rakennusluvan myöntää valtioneuvosto. Sekä aluevesille että talousvyöhykkeelle sijoittuvat hankkeet tarvitsevat vesiluvan.
Merituulivoimahanke voi tarvita myös sijainnista ja olosuhteista riippuen Espoon sopimuksen mukaisen valtioiden rajat ylittävien vaikutusten arvioinnin.
Ympäristövaikutukset
Merituulivoiman ympäristövaikutukset riippuvat suuresti sijoituspaikasta, jolloin paikanvalinnalla on keskeinen rooli ympäristövaikutusten merkittävyyden kannalta. Yleisesti voidaan sanoa, että vedenalainen meriluonto on monimuotoisimmillaan matalilla alueilla missä valoa suodattuu veteen runsaammin. Moderneimmat merituulivoimalat vaativat tyypillisesti hieman suuremman vesisyvyyden, jossa myös lajiston monimuotoisuus Itämeren olosuhteissa on pienempää.
Merituulipuiston ympäristövaikutukset voidaan jaotella pinnan päällisiin, pinnan alapuolisiin (vesipatsas ja merenpohja) sekä sähkönsiirrosta johtuviin maa-alueille kohdistuviin vaikutuksiin. Tässä keskitymme kuitenkin merialueen ympäristönäkökulmiin. Toisaalta vaikutukset voidaan jakaa myös rakentamisen aikaisiin ja toiminnan aikaisiin vaikutuksiin, jotka eroavat toisistaan suuresti. Nämä kaikki otetaan huomioon ympäristövaikutuksia arvioidessa.
Suomen meriolosuhteet
Itämeri on paitsi edellä käsitellyiltä rakentamiseen ja suunnitteluun vaikuttavilta olosuhteiltaan, myös luonnonolosuhteiltaan erityinen merialue. Erityisesti suolapitoisuuden vaihtelu merialueen sisällä vaikuttaa voimakkaasti lajistoon: Tanskan salmien läheisyydessä veden suolapitoisuus on lähellä Atlantin pitoisuuksia, mutta vähenee asteittain matkattaessa merialueen pohjoisimpiin osiin Perämerelle. Perämeri on erittäin vähäsuolainen alue, jossa harvat merelliset lajit selviävät. Lisäksi suolapitoisuus Itämerellä vaihtelee paikallisestikin voimakkaasti niin kutsuttujen suolapulssien esiintymisen mukaan.
Meri- ja ranta-alueilla on maa-alueiden tapaan suojelualueita, jotka rajoittavat rakentamista. Suojelualueiden osalta on huomioitava myös niille kauempaa ulottuvat vaikutukset ja suojeluperusteisiin kohdistuvat vaikutukset, kuten esimerkiksi samentuminen. Natura-alueiden osalta tehdään tarvittaessa erillinen Natura-arviointi.
Linnuston huomioiminen
Linnuston osalta merituulivoimarakentamisessa keskeisiä ovat erityisesti päämuuttoreitit, alueella lepäilevät ja ruokailevat linnut sekä varsinaiset pesimäalueet. Toisaalta linnustovaikutukset voidaan jakaa törmäysvaikutuksiin, häiriö- ja estevaikutuksiin sekä elinympäristömuutosten aiheuttamiin vaikutuksiin. Vaikutukset linnustoon ovat myös voimakkaasti paikka- ja lajikohtaisia. Lintujen lisäksi myös ilmassa roottorien vaikutuspiirissä lentävät lepakot ovat mahdollinen huomioitava eläinryhmä. Tahkoluodon merituulipuistossa on käytössä lintututka, jolla seurataan tuulipuiston linnustovaikutuksia sekä myös tarvittaessa pysäytetään voimalat silloin, kun tiettyä lajia edustava lintu lähestyy voimalaa.
Tahkoluodon lintututka-aineisto osoittaa, että pääsääntöisesti linnut kiertävät voimalat eivätkä tuulivoimalat ole vaikuttaneet negatiivisesti alueen linnustoon. Tahkoluodon merituulipuiston linnustovaikutukset ovat ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitua pienemmät. Lue lisää Tuulivoima-lehdestä.
Kuva: Markku Saiha
Merinisäkkäät ja merenpohja
Merinisäkäslajisto on muun lajiston tapaan Itämerellä, erityisesti Suomen rannikolla, varsin vähälukuista. Käytännössä Suomen merialuetta asuttaa vain kolme merinisäkäslajia: halli eli harmaahylje, itämerennorppa ja pyöriäinen, joista pyöriäinen tosin on erittäin harvalukuinen. Näihin lajeihin kohdistuvat vaikutukset voivat olla elinympäristömuutoksia tai rakentamisen ja toiminnan aikaisia häiriövaikutuksia.
Merenpohjan lajisto koostuu pohjan kasvillisuudesta ja pohjaeläimistä, ja voidaan karkeasti luokitella kovien ja pehmeiden pohjien lajistoon. Näiden osalta huomioon otettavia ovat erityisesti lajistoltaan ja luontotyypeiltään arvokkaimmat alueet, ja erityistä suojelua vaativat lajit. Meriveden suolapitoisuus vaikuttaa suuresti lajiston koostumukseen ja määrään: eteläisellä rannikolla lajisto on huomattavasti merellisempää, kun taas Perämerellä on lähinnä makeanveden lajistoa. Itämeren vedenalaiset luontoarvot ovat olleet pitkään ns. tuntematonta maaperää, koska perustietoa ei ole ollut saatavilla. VELMU-kartoitukset ovat tuoneet arvokasta perustietoa vedenalaisesta meriluonnosta. Monilta alueilta olemassa oleva tieto on kuitenkin yhä rajallista tai pelkkien mallinnusten varassa.
Kalasto
Kalastoon merituulivoima voi vaikuttaa muun muassa veden hetkellisen samentumisen ja voimalarakenteiden kautta. Melu, virtausmuutokset ja vedenlaadun muuttuminen saattavat aiheuttaa karkottumista tai käyttäytymisen muutosta. Myös kutuun voi olla vaikutuksia. Nämä ovat voimakkaasti alueesta ja sen kalastosta riippuvia asioita, ja vaativat tapauskohtaista selvittämistä. Vaikutukset ovat yleisesti suurempia rakentamisen aikana ja tasoittuvat voimaloiden valmistuttua. Voimaloiden perustukset voivat toimia myös keinoriuttoina luoden uusia elinympäristöjä.
Vaikutusten arviointi
Ympäristövaikutukset arvioidaan aina kunkin tuulivoimahankkeen yhteydessä erikseen ja tapauskohtaisesti. Samoin kuin maatuulivoimassa, merituulivoimahankkeissakin tehdään vaikutusarvio myös ihmistoimintoihin liittyen esimerkiksi maiseman, elinkeinojen, kulttuuriperinnön, asutuksen, aluevalvonnan ja merenkulun osalta.
SYKEn vuonna 2022 julkaistun tutkimuksen mukaan merituulivoimaloille sopivia alueita löytyy kaikilta Suomen merialueilta. Tutkimuksessa etsittiin merialueita, joille tuulivoimaa voidaan rakentaa kannattavasti ja ilman muille elinkeinoille, ihmisille tai meriluonnon monimuotoisuudelle aiheutuvia suuria haittoja. (Virtanen et. al. 2022). Sopivien alueiden löytäminen vaatii kuitenkin huolellisia selvityksiä ja suunnittelua.
Lisätietoja merituulivoimasta: