UKK
Usein kysytyt kysymykset
Sivulle on koottu tuulivoimasta usein kysyttyjä kysymyksiä. Jos et löydä vastausta kysymykseesi, tai sivulta mielestäsi puuttuu tärkeä vastaus, ole yhteydessä tuuli(at)tuulivoimayhdistys.fi.
Yhteiskunta
Globaalisti tarkastellen tuulivoimasta on tullut vakiintunut sähköntuotantomuoto. Teknologinen kehitys ja kustannusten jatkuva lasku sekä ilmastonmuutoksen aiheuttama paine muuttaa energiajärjestelmä päästöttömäksi ovat siivittäneet tuulivoiman siirtymistä marginaalista valtavirtaiseksi tavaksi tuottaa puhdasta, uusiutuvaa energiaa. Monessa maassa tuulivoima onkin jo merkittävässä asemassa. Suomessa tuulivoimarakentaminen alkoi muuta maailmaa myöhemmin ja hitaammin, mistä johtuen Suomessa on verrattain vähän tuulivoimaa ja toisaalta moderni voimalakanta.
Maailmalla uusiutuva energia kasvaa tällä hetkellä erittäin nopeasti, ja tuulivoima ja aurinkovoima nopeimmin uusiutuvien ryhmän sisällä. Maailmanlaajuisesti tuulivoimaa on asennettu yli 651 000 MW vuoden 2019 loppuun mennessä. Maailman sähkönkulutuksesta katetaan tällä hetkellä kuusi prosenttia tuulivoimalla. Kiina on omassa sarjassaan ykkösenä yli 235 000 MW (2019) kapasiteetillaan. USA:ssa on noin 135 000 MW (2019), Saksassa noin 61 000 MW (2019) ja Intiassa, Espanjassa, UK:ssa, Kanadassa ja Ranskassa myös merkittäviä määriä tuulivoimaa. Suomessa tuulivoimaa oli vuoden 2019 lopussa 2 284 MW.
Eurooppa on kokonaisuutena perinteinen vahva tuulivoimatoimija, jonka tuulivoimakapasiteetti vuoden 2019 lopussa oli 205 000 MW. Vuoden 2019 aikana rakennettu uusi tuulivoimakapasiteetti toi Eurooppaan yhteensä yli 19 miljardin investoinnit. EU:n sisällä selkeästi eniten kapasiteettia on Saksassa. Tanska taas tuottaa suurimman osuuden, 48 %, kuluttamastaan sähköstä tuulivoimalla. Suuren sähkön kulutuksen vuoksi Saksassa tuulivoimalla katetaan noin 20 %. Koko EU:n alueella sähkönkulutuksesta 15 % katettiin tuulivoimalla vuonna 2019.
Ruotsissa oli vuoden 2019 lopussa noin 8 985 MW tuulivoimakapasiteettia. Ruotsi, samoin kuin esimerkiksi Saksa, ovat sitoutuneet erittäin kunnianhimoisiin tavoitteisiin lisätä tuulivoimaa tulevilla vuosikymmenillä. On huomionarvoista, että Saksa ja Suomi ovat maa-alaltaan hyvin samankokoisia, tosin Saksassa asukkaita on yli 82 miljoonaa. Silti Saksassa on yli 29 000 maatuulivoimalaa. Suomessa tuulivoimaloita oli vuoden 2019 lopussa 754 kappaletta maalla ja merellä yhteensä.
Suomen tuuliolosuhde on hyvä, mutta tuulen keskinopeus on melko matala. Hyvä tuotanto saadaan meillä ja muilla metsäisillä alueilla, kuten Saksan sisäosissa ja Ruotsissa, rakentamalla voimalaan korkea torni ja pitkät lavat. Suomeen asennetaankin samanlaisia ja samankokoisia voimaloita kuin esimerkiksi Ruotsiin ja Saksaan, eli muille tuulisuudeltaan vastaaville alueille. Suomeen vuonna 2019 rakenteilla olevien voimaloiden napakorkeus on tyypillisesti 140 – 150 metriä. Korkeimmat rakenteilla olevat tuulivoimalat ovat kuitenkin napakorkeudeltaan jo 175 metriä. Toistaiseksi korkeimman Saksaan rakennetun tuulivoimalan napakorkeus on 178 metriä.
Monissa maissa maapinta-alaa on vähän, joten tuulivoimaloita rakennetaan merelle. EU:n alueella on yli 4 500 merituulivoimalaa. Toistaiseksi merelle rakentaminen ja siellä operointi ovat selvästi kalliimpia kuin maatuulivoiman tapauksessa. Merituulivoiman kustannukset laskevat voimakkaasti, ja toisaalta tasaiset ja hyvät tuulet kompensoivat osaltaan kalliimpia kustannuksia. Vuonna 2017 rakennettiin Suomen ensimmäinen merituulipuisto Porin Tahkoluotoon.
Tuulivoimalassa verotettavaa kiinteistöä ovat voimalan perustukset, torni ja konehuoneen kuori (KHO 11.11.2004 taltio 2887). Kiinteistövero määräytyy näiden kolmen asian investointikustannuksen perusteella. Koneet ja laitteet eivät ole kiinteistöä, eivätkä ne vaikuta kiinteistöveron määrään. Myös maapohjasta maksetaan kiinteistöveroa, joka on voimalaitoksen veroa huomattavasti matalampi. Maapohjan kiinteistöverotukseen ei oteta tässä esimerkissä kantaa, vaan keskitytään ainoastaan voimalaitoksen verotukseen.
Tuulivoimaloiden omistaja toimittaa verottajalle tyypillisesti voimalavalmistajalta saamansa erittelyn verottavana kiinteistönä huomioitavien voimalan osien kustannuksista. Kustannukset vaihtelevat paljon rakennusajankohdan ja voimalatyypin mukaan, mutta tässä esimerkissä ajatellaan, että voimala ja sen perustus ovat noin miljoona euroa megawattia kohden. Tästä investointikustannuksesta noin 30 % kuuluu kiinteistöverotuksen piiriin (eli perustus, torni ja konehuoneen kuori). Jos maatuulivoimalan investointikustannus on 3,6 miljoonaa euroa koko voimalan osalta, on tästä kiinteistöverotettavaa 3,6 miljoonaa euroa x 0,3 = 1,08 miljoona euroa. Valtioneuvoston asetuksen (Valtiovarainministeriön asetus 1036/2018) mukaan kiinteistöverotettava arvo ensimmäisenä vuonna on 75 % tuosta investoinnin arvosta, eli tässä esimerkissä 1,08 miljoonaa euroa x 0,75 % = 810 000 euroa.
Kunta saa määrittää itse kiinteistöveroprosenttinsa. Yleinen kiinteistöveroprosentti vuonna 2018 oli keskimäärin 1,06 %. Voimalaitoksen kiinteistöveroprosentti saa olla korkeintaan 3,1 %. Ellei voimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia ole määritetty, verotetaan voimalaitoksia yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan.
Voimalaitoksen kiinteistövero määräytyy aina yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan, mikäli voimalaitoksen teho on alle 10 megavolttiampeeria (MVA). Jos voimalan teho on 10 MVA tai yli, määräytyy voimalaitoksen kiinteistövero voimalaitoksen kiinteistöveroprosentin mukaan. Voimalaitoksen teho katsotaan liityntäpisteestä, eli kiinteistöveron näkökannasta tarkastellaan tyypillisesti koko tuulipuiston tehoa.
Tuulivoimaloissa on yleensä niiden maksimitehoa hieman suurempi generaattori. 4 megawatin (MW) voimalassa voi olla esimerkiksi 4,8 MVA:n generaattori. Mikäli pienessä tuulipuistossa olisi yksi tai kaksi tällaista tuulivoimalaa, verotettaisiin niitä yleisen kiinteistöveron mukaan. Jos esimerkkivoimaloita olisi kolme tai useampi, verotettaisiin niitä voimalaitoksen kiinteistöveroprosentilla.
Tuulivoimalan kiinteistöverotettava arvo laskee vuosittain 2,5 % ikäalennuksen verran. Esimerkkivoimalan verotettava arvo ensimmäisenä vuonna oli 810 000 euroa, jolloin toisena vuonna se olisi 810 000 € – 810 000 euroa x 2,5 % = 789 750 euroa. Kiinteistöverotettavaa arvoa nostaa vuosittain vaihtuva yleinen rakennuskustannusindeksi, joten kiinteistöverotettava arvo ei välttämättä laske joka vuosi ikäalennuksesta huolimatta. Tätä ei kuitenkaan huomioida tässä esimerkkilaskelmassa, jotta asia saadaan pidettyä yksinkertaisena.
Tuulipuistossa sijaitsevasta esimerkkivoimalasta saatava kiinteistövero kunnassa, joka on säätänyt voimalaitoksen kiinteistöveroprosentiksi 3,1 % olisi
- ensimmäisenä vuonna 810 000 € *3,1 % = 25 110 €
- ja toisena vuonna 789 750 € * 3,1 % = 24 482 €
Kiinteistöverotuotto kerrotaan voimaloiden määrällä, eli 10 tuulivoimalan tuulipuistosta ensimmäisenä vuonna saatava kiinteistövero olisi siten 25 110 € * 10 = 251 100 €.
Todellisten tuulivoimaloiden ensimmäisen vuoden kiinteistövero on vaihdellut parin viime vuoden aikana 20 000 – 35 000 € välillä.
Pienillä ja suurilla tuulivoimaloilla on molemmilla omat parhaat käyttökohteensa. Kiinteistökohtaisten pientuulivoimaloiden sähköntuottoteho on huomattavasti pienempi kuin teollisen kokoluokan tuulivoimaloilla. Yksi moderni 4,2 megawatin tuulivoimala tuottaa vuodessa saman verran sähköä, mitä noin 900 sähkölämmitteistä omakotitaloa kuluttaa vuodessa. Kiinteistökohtaisella, pienen tehon tuulivoimalalla voidaan tuottaa sähköä pieneen tarpeeseen, esimerkiksi mökillä tai kattamaan osa yhden talouden sähköntarpeesta.
Koko yhteiskunnan tasolla kiinteistökohtainen pientuulivoimatuotanto ei kuitenkaan tarjoa ratkaisua yhteiskunnan sähköistymisestä (esim. sähköautot, teollisuuden prosessit) johtuvaan sähkönkulutuksen kasvuun. Moderneilla, teollisen kokoluokan (MW) tuulivoimaloilla voidaan sen sijaan tuottaa yhteiskunnan kannalta merkittäviä määriä uusiutuvaa, puhdasta sähköä.
Kiinteistökohtaisilla tuulivoimaloilla on kuitenkin oma paikkansa ja niillä voidaan varmistaa sähkönsaanti esimerkiksi kohteissa, jotka ovat kaukana sähköverkosta. Niillä voidaan myös kattaa osa sähkönkulutuksesta kiinteistöissä, jotka on liitetty sähköverkkoon.
Ensimmäinen Suomessa tehty tutkimus osoittaa, että tuulivoimaloilla ei ole ollut vaikutusta asuinkiinteistöjen hintoihin. Suomen Tuulivoimayhdistyksen tilaamaan ja Finnish Consulting Groupin (FCG) sekä Taloustutkimuksen tekemään tutkimukseen valittiin eri puolilta Suomea kuntia, joihin on rakennettu tuulivoimaa vuosien 2012 ja 2021 välisenä aikana.
Tutkimuskunniksi valikoituivat Haapajärvi, Jokioinen, Kalajoki, Karvia, Närpiö, Perho, Raahe ja Simo. Tutkimuskysymyksenä oli, miten asuinkiinteistöjen hinnat ovat muuttuneet alueelle rakennettujen tuulivoimaloiden seurauksena. Tutkimuksen otoksena oli 1 134 asuinkiinteistökauppaa, joiden tiedot olivat peräisin Maanmittauslaitoksen rekisteristä. Asuinkiinteistökauppojen ajankohtia verrattiin tuulivoiman käyttöönottoajankohtiin.
Tutkimuksessa huomioitiin asuinkiinteistöjen yleinen hintakehitys Suomessa. Vuodesta 2010 vuoteen 2020 vanhojen omakotitalojen hinnat ovat laskeneet keskimäärin yli viisi prosenttia. Ainoastaan yli 100 000:n asukkaan kaupungeissa vanhojen omakotitalojen hinnat ovat nousseet 2010-luvulla. Koska tarkasteluperiodina asuntojen hinnat ovat muuttuneet alueellisten asuntomarkkinoiden muutosten seurauksena, tutkimusaineistossa olevat asuinkiinteistöjen hintatiedot muutettiin reaalisiksi Tilastokeskuksen vanhojen omakotitalojen hintaindeksien avulla.
Yleisestikin asuinkiinteistöjen hinnat määräytyvät muun muassa asunnon iän, asunnon ja tontin pinta-alan sekä sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Asuinkiinteistöjen hinnat vaihtelivat tarkasteltavien kuntien välillä ja varsinkin saman kunnan sisällä selvästi. Tutkimuksessa huomioitiin asemakaavoitetut ja muut alueet erikseen, sillä tyypillisesti kiinteistöt maksavat enemmän asemakaavoitetulla alueella kuin sen ulkopuolella. Hieman alle puolet tutkimusaineiston kaupoista oli tehty asemakaava-alueella ja hieman yli puolet asemakaava-alueen ulkopuolella.
Tutkimuksessa mukana olleet asuinkiinteistökaupat eriteltiin sen mukaan, onko ne tehty ennen tuulivoiman käyttöönottoa vai sen jälkeen. Aineisto sisälsi myös tiedot siitä, kuinka monta vuotta ennen tai jälkeen tuulivoiman käyttöönoton kaupat oli tehty. Olemassa olevaan tuulivoimapuistoon tehtyjen lisätuulivoimaloiden ei katsottu vaikuttavan tuulivoimaloiden käyttöönottovuoteen. Perusteluna oli arvio siitä, että tuulivoimapuiston aikaisemmin rakennetut tuulivoimalat ovat jo todennäköisesti vaikuttaneet hintoihin, jos hintavaikutuksia ylipäänsä on.
Tutkimus ulkomailla
Maailmalla (mm. USA, Tanska, Ruotsi, UK) on tehty useita tutkimuksia tuulivoimaloiden vaikutuksesta kiinteistöjen arvoon. Tutkimukset eivät ole osoittaneet, että tuulivoimalla olisi vaikutusta kiinteistöjen myyntihintoihin - hintatasoa selittävät useat muut tekijät. Ruotsissa tehty selvitys esimerkiksi toteaa, että voimaloiden lähellä olevat asunnot olivat tyypillisesti muuta maata edullisempia esim. syrjäisen sijainnin tai teollisuuslaitosten takia jo ennen voimaloiden suunnittelua.
Laajin tutkimuksista on tehty USA:ssa vuonna 2013. Tutkimuksessa tarkasteltiin noin 50 000 asuntokauppaa yhdeksässä eri osavaltiossa ja kaikissa hankevaiheissa valmiit tuulivoima-alueet mukaan lukien. Aineistosta ei löytynyt tilastollisia viitteitä kiinteistöjen arvon alenemisestä tuulivoima-alueiden lähialueilla.
Kanadalaisen tutkimuksen mukaan kiinteistöjen arvoon näyttää vaikuttavan se, kuinka kunnassa suhtaudutaan tuulipuistoon. Tulosten mukaan tuulipuistoon “negatiivisesti suhtautuvissa kunnissa” kiinteistöjen arvot näyttävät laskeneen, kun neutraaleissa kunnissa vaikutusta kiinteistöjen arvoon ei ollut havaittavissa.
Muun muassa Skotlannissa on tutkittu tuulivoimaloiden vaikutuksia matkailuun. Tulosten perusteella tuulivoimaloiden vaikutus matkailijoiden innokkuuteen palata turistikohteeseen näyttää olevan pieni. Tuulivoimapuistot voidaan sijoitella niin, että luontomatkakohteista osa säilyy vapaana tuulivoimaloista. Toisaalta tuulivoimapuistoja voi myös hyödyntää alueen ympäristöystävällisyyden markkinoinnissa. Joidenkin arvioiden mukaan tuulivoimaloita voidaan pitää jopa turistinähtävyyksinä, jotka lisäävät alueen houkuttelevuutta matkailijoiden silmissä.
Portugalilaisen tutkimuksen (2017) mukaan vaikka tuulivoimaloiden läheisyyttä keskiaikaisiin kohteisiin nähden kritisoitiin, ei voimaloiden läsnäolo kuitenkaan vaikuttanut matkustuskohteen valintaan ja ne hyväksyttiin osaksi maisemaa.
Lähteet:
Suomessa ympäristöministeriö (YM) ohjeistaa, että tuulivoimalan etäisyys asutuksesta määritetään mallintamalla tuulivoimaloiden äänen leviäminen ja sijoittamalla voimalat niin kauas asutuksesta, että mallinnuksen mukaan äänentaso asutuksen pihamaalla alittaa valtioneuvoston asetuksessa määritetyt tuulivoimaloiden suurimmat sallitut äänentasot.
Eri voimalamallit ovat ominaisuuksiltaan erilaisia. Myös sijoituspaikat ovat erilaisia maaston muotojen, vesistöjen sijainnin ja monien muiden äänen kantautumiseen vaikuttavien seikkojen suhteen. Siten oikea tapa arvioida tuulivoiman vaikutuksia ja sopivaa etäisyyttä asutuksesta, on mallintaa jokainen hanke ja tuulivoimala erikseen. Myös Suomessa toteutettu tuulivoiman äänen häiritsevyyttä koskeva tutkimus antaa tukea sille, että suojaetäisyys tulisi valita nimenomaan erikseen jokaisen tuulivoima-alueen melupäästön mukaan. (Hongisto, Oliva & Keranen 2017)
Joissain kunnissa on kuntien kaavoitusmonopoliin nojaten otettu käyttöön kilometriperustainen minimietäisyys tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä. Lainsäädännössä ei kuitenkaan säädetä vähimmäisetäisyydestä tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä: Asutuksen ja tuulivoiman sijoittumista tulee lainsäädännön mukaan tarkastella vaikutusten perusteella. Vaikutusperusteisuus on vahvistettu myös korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä, jossa on toisaalta todettu ohjearvojen ohjaavan sekä maankäytön suunnittelua että ympäristölupaharkintaa ja toisaalta vahvistettu, että tarkastelun tulee perustua hankkeen arvioituihin vaikutuksiin. Lue lisää artikkelista Vaikutuksilla väliä, etäisyyksillä ei.
Tuulivoimalle sallittavista äänitasoista säädetään Suomessa ääniohjearvoilla, joita sovelletaan maankäytön ja uusien toimintojen suunnittelussa sekä lupakäytännöissä. Valtioneuvosto hyväksyi tuulivoimaloiden äänelle ohjearvot elokuussa 2015. Asetus linjaa, että tuulivoimaloiden ääni ei saa pysyvän tai vapaa-ajan asutuksen ulkoalueilla ylittää yöllä 40 dB(A) ja päivällä 45 dB(A) rajaa.
Ääniohjearvoilla ei pyritä siihen, ettei tuulivoimalan ääni olisi koskaan kuultavissa, vaan ohjearvot on asetettu tasolle, jolla tuulivoimalan ääni ei aiheuta ihmisille kohtuutonta häiriötä. Kuitenkin, vaikka äänitasot alittaisivat selvästi toiminnalle asetetut ohjearvot, voi joku kokea äänen häiritseväksi.
Lisäksi Suomessa on käytössä alan huipputasoa oleva tuulivoimaloiden äänen mallinnus- ja mittausohjeistus (Ympäristöministeriö 2014). Tuulivoima-alueiden tapauskohtainen ja huolellinen äänimallinnus on onnistuneen hankekehityksen edellytys.
Lähteet:
Valtioneuvosto 2015
Ympäristöministeriö 2014
Valtteri Hongisto, David Oliva & Jukka Keranen: Indoor noise annoyance due to 3–5 megawatt wind turbines—An exposure–response relationship
Tuulivoima-alueen valinnassa punnitaan tuotantokustannusten lisäksi aina myös vaikutukset lähiasutukseen ja luontoon. Tuulivoima muuttaa maisemaa ja siitä syystä on luonnollista, että sitä suunnitellaan alueelle, jossa maisema on jo valmiiksi ihmisen muokkaama. Rakennetuilla alueilla tuulivoimaloiden ääni ei myöskään nouse samalla tavalla huomion arvoiseksi tekijäksi kuin erämaan hiljaisuudessa.
Tuulivoima-alueelle rakennetaan tiet ja sähköverkko, sekä tietysti tuulivoimalat. Vaikka tuulipuistossa raivataan vain 2-3 % alueen pinta-alasta tuulivoimaloiden ja muun infrastruktuurin käyttöön, muuttaa tuulipuisto alueen luonnetta. Tästä syystä myös kauas asutuksesta rakentamista kritisoidaan.
Tuulivoimahanke tarvitsee toteutuakseen kattavan teknisen infrastruktuurin, joka koostuu muun muassa tiestöstä ja sähköverkosta. Jo asutuilla alueilla tämä infrastruktuuri on yleensä jo valmiiksi olemassa, jolloin tuotetun sähkön tuotantokustannukset pysyvät alhaisempina. Myös yhteiskunta hyötyy sähkön edullisesta hinnasta.
Suurin osa Suomeen rakennutuista tuulivoimahankkeista on suomalaisessa omistuksessa: STY:n tilastojen mukaan Suomeen rakennetuista tuulivoimaloista noin 70 prosentilla oli vuoden 2019 lopussa suomalainen omistaja. Suomalainen omistus ei kuitenkaan ole itseisarvo, sillä myös ulkomaiseen omistukseen rakennetut voimalat tuovat Suomeen investointeja ja työtä.
Tuulivoimaloiden rakentamisessa käytetään sekä suomalaista että ulkomaista työvoimaa. Erityisesti maanrakennustyöt tehdään paikallisin voimin. Tuulipuistojen asentajat myös käyttävät alueella palveluita luoden työllisyyteen kerrannaisvaikutuksia. Suomalaisen tuulivoimatyöntekijöiden määrä kasvaa koko ajan Suomeen rakennettujen voimaloiden määrän kasvaessa. Lue lisää tuulivoiman työllisyysvaikutuksista.
Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) selvitti vuonna 2015 tuulivoimasta kotimaahan jäävien rahavirtojen suuruuden. Selvityksen mukaan tuulivoiman elinkaaren aikaisista rahavirroista 59 prosenttia jää Suomeen hyödyttämään kotimaista yritystoimintaa. Saman selvityksen mukaan tuulivoimahankkeen elinkaaren aikana tehdystä työstä suomalaisilla toimijoilla teetettyä on noin 76 %.
Lähteet:
Laasonen, työ- ja elinkeinoministeriö, 2015
Tuulivoima tuo rakennuskuntaansa merkittäviä kiinteistöverotuloja. Tuulipuistossa (yli 10 MW) sijaitsevasta maatuulivoimalasta kertyy sen elinkaaren aikana (23 vuotta) kiinteistöveroa yli 400 000 euroa / voimala, mikäli kunta on ottanut käyttöön korkeimman mahdollisen voimalaitoksen kiinteistöveroprosentin. Suurin osa Suomen tuulivoimaloista sijaitsee tuulipuistoissa ja niitä verotetaan voimalaitoksen kiinteistöveroprosentin mukaan. Kymmenen voimalan puisto tuottaa tässä tapauksessa kunnalle elinkaarensa aikana arviolta siis yli 4 miljoonaa euroa.
Jos tuulivoimala ei sijaitse tuulipuistossa, maksetaan siitä kiinteistöveroa kunnan yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan. Yksittäisestä, ei tuulipuistossa sijaitsevasta 3 MW maatuulivoimalasta kunnalle maksettava kiinteistövero on ensimmäisenä vuonna 6 000 – 11 500 euroa. Yksittäinen maatuulivoimala tuottaa kunnalle kiinteistöveroa elinkaarensa aikana noin 130 000 euroa.
Koska merituulivoimalassa on maatuulivoimalaa kalliimpi perustus ja torni, on merituulivoimaloista maksettava kiinteistövero noin kolminkertainen maatuulivoimalasta maksettavaan kiinteistöveroon verrattuna.
Yhteensä 25 prosenttia Suomen kunnista sai tuulivoimasta kiinteistöverotuloja 2023: tuuli- ja aurinkovoimalat toivat kiinteistöveroa kuntiin yhteensä 36 miljoonaa euroa. Yli puoli miljoonaa euroa kiinteistöverotuloa saaneita kuntia oli vuonna 2023 yhteensä 19 kappaletta. (Vero.fi)
Alla olevassa taulukossa on esitetty viiden suurimmat tuulivoimaloiden kiinteistöverotulot saavan kunnan vuoden 2023 kiinteistöverokertymä (www.vero.fi). Kunnan saama kiinteistöveron suuruus riippuu tuulipuistojen koosta (voimaloiden lukumäärästä, joka vaikuttaa kokonaisinvestoinnin suuruuteen sekä veroprosenttiin), iästä ja investointikustannuksesta sekä kunnan kiinteistöveroprosenteista. Tuulivoima onkin merkittävä kiinteistöverotulon lähde etenkin pienissä kunnissa, joissa tuulivoimaloita on useita.
| Kunta | Voimaloiden lukumäärä 2022 lopussa | Kiinteistövero 2023 |
| Pyhäjoki | 112 | 4,1 milj euroa |
| Kalajoki | 107 | 3,7 milj euroa |
| Kannus | 61 | 2 milj euroa |
| Simo | 64 | 1,6 milj euroa |
| Raahe | 74 | 1,3 milj euroa |
| Yhteensä | 418 | 12,8 milj euroa |
Tuulivoimalat voimalaitosten kiinteistöveron piiriin
Vuoden 2017 loppuun saakka tuulivoimaloiden kiinteistövero määräytyi kunnan yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan, joka vuonna 2020 voi lain mukaan vaihdella välillä 0,93 - 2,00 prosenttia. Vuonna 2018 kiinteistövero Suomen kuntien keskimääräinen yleinen kiinteistöveroprosentti oli 1,06 %. Vuoden 2018 alusta lähtien tuulivoimalat kuuluvat voimalaitosten kiinteistöveron piiriin, joka voi olla maksimissaan 3,1 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yli 10 MW tuulipuistojen kiinteistöverokertymä jopa kolminkertaistui riippuen kunnassa käytössä olevista kiinteistöveroprosenteista.
Tuulivoimalasta kiinteistöverotettavaa rakennelmaa ovat perustukset, torni sekä konehuoneen runko. Koneet ja laitteet eivät kuulu kiinteistöveron piiriin. Nyrkkisäännön mukaan maatuulivoimalan investointikustannuksista noin 30 % kuuluu kiinteistöveron piiriin. Merituulivoimalassa on kalliimmista perustuksista johtuen maatuulivoimalaan verrattuna noin kolminkertainen määrä kiinteistöverotettavaa rakennelmaa.
Kiinteistöverotukseen tehtiin muutoksia vuonna 2013 ikäalennuksen ja minimiverotusarvon osalta. Tällä hetkellä tuulivoimalan ikäalennus on 2,5 %. Verotusarvo laskee tämän verran vuodessa, kunnes saavuttaa 40 % minimiverotusarvon. Nykyaikaisen voimalan käyttöikä on yli 30 vuotta, joten uusimmat voimalat ehtivät elinikänsä aikansa saavuttaa kiinteistöverotuksen minimiverotusarvon. Minimiverotusarvo saavutetaan voimalasta riippuen vuonna 24 tai 25, jonka jälkeen voimalasta maksetaan sen investointikustannuksesta riippuen kiinteistöveroa vuosittain noin 15 000 – 18 000 euroa.
Tarkempi kuvaus kiinteistöveron laskennasta löytyy artikkelista Tuulivoimaloiden kiinteistöveron määräytyminen
Ruotsissa tuulivoimaloiden kiinteistöverotus on huomattavasti Suomea alhaisempi; samasta yksittäisestä 3 MW voimalasta maksettaisiin siellä veroa koko elinkaaren ajalta noin 86 000 euroa.
Lähteet:
Jatkossa kunnan tehtävissä korostuu entistä voimakkaammin alueen elinvoiman turvaaminen. Tuulivoima on hajautettua sähköntuotantoa, joten useat suomalaiset kunnat hyötyvät tuulivoiman mukanaan tuomista miljoonainvestoinneista.
Kiinteistövero
Kunta saa tuulivoimasta kiinteistöverotuloa. Verokertymän suuruus vaihtelee monista tekijöistä riippuen mutta karkeasti voi sanoa, että veroa kertyy ensimmäisenä vuonna noin 23 000 euroa voimalalta. Verokertymä pienenee iän myötä mutta tuulivoimala ei saavuta elinkaarensa aikana minimiverotusarvoaan.
Voimalaitoksen maksimikiinteistöveroprosentilla (3,1 %) yhdestä 3 MW tuulivoimalasta elinkaaren aikana maksettava kiinteistövero on yli 410 000 euroa. Kymmenen voimalan puisto tuottaa tässä tapauksessa kunnalle elinkaarensa aikana siis yli 4 miljoonaa euroa. Etenkin pienelle kunnalle, jossa tuulivoimaloita on paljon, verokertymä on merkittävä lisä kuntatalouden tulopuolelle.
Lue lisää tuulivoiman kiinteistöverosta
Työpaikat
Tuulivoimarakentamisessa erityisesti maanrakennustöiden osalta käytetään mahdollisuuksien mukaan paikallista työvoimaa, eikä suuren perustuksen betoniakaan tuoda matkojen takaa. Moni paikallinen maanrakennusalan yrittäjä onkin voinut kasvattaa toimintaansa tuulivoimatyömaiden myötä. Koko tuulipuiston elinkaaren ajan on paljon kysyntää majoitus-, ravintola- ja muille tuulivoima-alan ulkopuolisille palveluille. Etenkin rakennusaikana tuulivoimaloiden pystyttämiseen erikoistuneet työmiehet piristävät paikallista elinkeinoelämää huomattavasti. Esimerkiksi Iissä ja Sodankylässä majoituskapasiteetti on ollut kovassa käytössä vuosien ajan tuulivoimahankkeiden ansiosta.
Tuulivoiman suurin työllistävä vaikutus tulee käytöstä ja kunnossapidosta. Nyrkkisäännön mukaan noin kymmenen voimalaa vaatii kaksi huoltajaa työssäkäyntialueelle. Voimalavalmistajat ovat perustaneet Suomeen kattavan huoltoverkoston aina Sodankylästä Hyrynsalmelle, Iistä Luhankaan ja Haminaan. Voimalavalmistajat ovat rekrytoineet kymmeniä ja kymmeniä huoltoteknikoita viime vuosina, ja moni onkin voinut palata kotiseudulleen saatuaan töitä tuulivoima-alalta.
Lue lisää tuulivoiman työllisyysvaikutuksista
Lue artikkeli Hajautettuja työpaikkoja
Maanvuokratulot
Tuulivoimasta maksetaan tyypillisesti korvausta laajemmalle alueelle kuin vain tuulivoimalan sijaintikohdan maanomistajalle. Suomessa onkin jo suuri joukko maanomistajia, jotka saavat lisätuloa tuulivoimasta. Tuulivoima sijoittuu Suomessa tyypillisimmin ennestään muokattuun metsätalousmaastoon. Maanomistajan näkökulmasta tuulivoiman tuoma tuotto on parempi kuin saman alueen tuotto vain metsätalouskäytössä.
Lue lisää korvauksista maanomistajalle
Tuulivoimalan välitön lähiympäristö raivataan puustosta vapaaksi, mutta pääsääntöisesti alue säilyy metsätalouden, virkistystoiminnan ja muun toiminnan käytössä. Sen lisäksi, että tuulivoima tuo maanomistajalle vuokratuloja, helpottaa se myös metsänhoitoa: puut on helppo kuljettaa tuulivoimaloita varten rakennettuja ja parannettuja teitä pitkin.
Lue myös artikkeli Elinvoimaa kuntiin
Suomen tuulivoimapotentiaali on moninkertainen nyt käytössä olevaan kapasiteettiin (kapasiteetti vuoden 2019 lopussa 2 284 MW / vuosituotanto 6 TWh) nähden. STY:n keväällä 2020 päivitetyn hankelistan mukaan Suomessa on yli 18 500 megawattia suunnittelussa olevia tuulivoimahankkeita. Toteutuessaan hankelistan yli 3 400 tuulivoimalaa kattaisivat tuotannossa yli 71 prosenttia Suomen nykyisestä sähkönkulutuksesta, kun tuulivoimalla katettiin 2019 noin 7 % Suomen sähkönkulutuksesta.
Kaikki suunnittelussa olevista hankkeista eivät todennäköisesti toteudu eri syistä, kuten alueen tuulisuuden tai luontoarvojen vuoksi. Suuri osa Suomeen suunnitelluista hankkeista on kuitenkin jo pitkällä, sillä noin 6 600 megawatilla hankkeista on kunnan myöntämä kaava tai kaava ja rakennuslupa.
Teknologian tutkimuskeskus VTT:n mukaan Suomen tuulivoimapotentiaali on korkea uuden teknologian tuulivoimaloilla (esim. roottorin halkaisija 136 metriä, generaattorin teho 3,45 MW ja napakorkeus 150 metriä). Uusi teknologia mahdollistaisi Suomen vuosittaisen (86 TWh vuonna 2019) sähkönkulutuksen kattamisen tuulivoimalla, kun huomioidaan vain hyvätuulisimmat kohteet ja maankäytön rajoitukset. (VTT 2018, tuloksista suomeksi)
Gasumin 2020 tekemän selvityksen mukaan Suomen sähköjärjestelmään mahtuu 2030 mennessä 26-30 TWh:n tuulivoiman vuosituotanto. Siirtoyhteyksien, kulutusjouston ja sähkön varastoinnin lisääminen tuovat lisää tilaa tuulivoimalle sähköjärjestelmässä. Lisäksi sähkön kulutuksen kasvu teollisuuden, lämmityksen ja liikenteen muuttuessa vähäpäästöisemmäksi tekee järjestelmässä lisää tilaa tuulivoimalle.
Lähteet:
Suomessa vuoden 2018 loppuun mennessä rakennetun tuulivoimakapasiteetin (noin 2 000 MW) työllisyysvaikutuksia on tarkasteltu Rambollin vuonna 2019 tekemässä selvityksessä.
Selvityksen mukaan Suomeen rakennettu noin 2 000 megawatin tuulivoimakapasiteetti luo 20-vuotisen elinkaarensa aikana työtä suomalaisille 55 800 henkilötyövuoden verran. Tuulivoimatuotannon suora työllistävä vaikutus on 2 600 henkilötyövuotta kerrannaisvaikutusten tuodessa työtä reilun 53 000 henkilötyövuoden edestä. Tuulivoimatuotannon lisäksi Suomessa on erittäin paljon tuulivoimaloiden komponenttien valmistusta ja vientiä. Kotimainen tuulivoimateknologia työllisti vuonna 2018 noin 2 000 henkilöä.
Tuulivoimahankkeen elinkaaren vaiheista eniten työpaikkoja syntyy käyttövaiheessa, joka on vaiheista pitkäkestoisin. Myös suurin osa tuulivoimahankkeiden suorista työllisyysvaikutuksista syntyy käyttövaiheen aikana. Suomen tuulivoimaloiden käyttövaiheen aikana henkilötyövuosia syntyy reilu 40 000, joista 2 200 on suoria. Käyttövaiheeseen sisältyvät tuulivoimalan käyttö-, huolto- ja korjaustoimet sekä vakuutukset ja hallinnointi 20 vuoden aikana.
Seuraavaksi eniten työpaikkoja syntyy tuulivoimahankkeen rakentamisvaiheessa. Suomeen vuoden 2018 loppuun mennessä rakennetun tuulivoimakapasiteetin (noin 2 000 MW) rakentaminen työllisti yhteensä noin 13 000 henkilötyövuoden verran. Suunnitteluvaiheen työllistävä vaikutus oli 1 500 henkilötyövuotta ja purkuvaiheen tulee olemaan noin 1 300 henkilötyövuotta.
Kotimaista osaamista käyttövaiheessa
Tuulivoimaloiden huollossa on monta tasoa, joista nopean vasteajan tiimin tulee aina sijaita lähellä tuulivoimaloita. Tuulipuistojen lähialueella toimiva tiimi koostuu voimalavalmistajan tai tuulivoimahuoltoa tarjoavan yrityksen henkilöstöstä. Erityisosaamista vaativa voimalakohtainen osaaminen, kuten voimaloiden käyttöönotto, tulee tuulivoimalavalmistajalta. Tuulivoimaloiden etäseuranta hoidetaan usein ulkomailta keskitetysti, mutta seurantaa tehdään myös kotimaassa joko voimaloiden omistajien omassa organisaatiossa tai alihankkijalta ostettuna palveluna.
Suomessa on monta tuulivoimahuoltoihin erikoistunutta yritystä, jotka kasvattavat osuuttaan huoltomarkkinoilla ja ovat pystyneet palkkaamaan lisää suomalaista henkilökuntaa. Lisäksi Suomessa on lapahuoltoon, -säätöön ja -korjauksiin erikoistuneita yhtiöitä, jotka ovat kasvattaneet toimintaansa kotimaassa sekä myös ulkomailla.
Tuulipuisto vaatii muutakin kunnossapitoa kuin tuulivoimaloiden huollon. Tähän kuuluu muun muassa teiden, sähköverkon ylläpito ja kunnostustyöt. Näistä vastaa suurelta osin paikallinen henkilöstö, koska vaadittavat vasteajat ovat lyhyitä ja työn tarve ennalta arvaamatonta. Lisänä tulevat epäsuorat työpaikat, jotka syntyvät hankepaikkakunnille etenkin vilkkaan rakennusvaiheen aikana. Usealla paikkakunnalla esimerkiksi hotellit ovat olleet koko rakentamisajan täynnä tuulivoimahankkeiden vuoksi.
Lähteet:
Tuulivoima on jo pitkään ollut aurinkovoiman jälkeen Suomen toiseksi suosituin uusiutuvan energian lähde ja suosituin teollisen kokoluokan energiantuotantomuoto. Vuotuisen Energiateollisuus ry:n Energia-asenteet tutkimuksen mukaan suomalaiset haluavat tuulivoimaa edelleen lisättävän: 82 prosenttia suomalaisista haluaa Suomeen lisää tuulivoimaa (2019).
Tuulivoimapaikkakunnilla tehtyjen tutkimusten mukaan alueen asukkaat ovat pääsääntöisesti sopeutuneet tuulivoimaan hyvin ja vain harvat kokevat siitä haittaa. Kuntapäättäjille syksyllä 2016 tehdyn kyselyn mukaan myös valtaosa kuntapäättäjistä, 64 %, on tyytyväisiä kunnassaan toteutettuihin tuulivoimahankkeisiin (Aula Research 2017).
Lähteet:
Energiamurros on syntynyt globaalista tarpeesta vastata kiihtyvän ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Energiamurroksen kautta pyritään pääsemään tilanteeseen, jossa maapallon lämpeneminen saadaan pysäytettyä ja energiaa voidaan tuottaa paitsi riittävästi myös kestävästi.
Käytännössä energiamurroksella tarkoitetaan siirtymää fossiilispainotteisesta energiantuotannosta ja -käytöstä uusiutuvaan ja hiilidioksidipäästöttömään energiaan. Tämä tarkoittaa puhtaiden energiantuotantotapojen (esimerkiksi tuuli-, aurinko-, ja aaltovoima) laajempaa käyttöönottoa ja vanhojen tapojen (esimerkiksi kivihiili, maakaasu, öljy) poistumista markkinalta.
Murrokseen liittyy sähkömarkkinoiden rakenteellinen muutos, kun siirrytään kulutuksen ohjaamasta sähköjärjestelmästä tuotantopainotteiseen järjestelmään, jossa sähkönkulutusta ohjataan tapahtuvaksi reaaliaikaisen sähköntuotannon mukaan. Sähkön kulutuksen joustamisen tapoja lisätään ja siitä tulee yksi uusi tapa säätää sähkömarkkinaa.
Sähkön kulutuksen jousto (kulutusjousto tai kysyntäjousto) tarkoittaa käytännössä kulutuksen hetkellistä vähentämistä tai lisäämistä sähköntuotannon mukaan. Sähköä kannattaa käyttää esimerkiksi hyvätuulisena runsaan tuotannon hetkenä (esimerkiksi sähköauton lataamiseen tms.), sillä silloin se on edullisinta. Sähköntuotannon ollessa heikompaa voi sähkönkulutus joustaa toiseen suuntaan.
Energiamurros on jo laajasti käynnissä Euroopassa ja muualla maailmassa, missä energiajärjestelmiä muutetaan yhä kiihtyvämmällä tahdilla uusiutuviksi. Esimerkiksi Ruotsissa on voimakas tahtotila pyrkiä kohti 100 prosenttisesti uusiutuvaa energiajärjestelmää 2040 mennessä. Lisäksi Ruotsi on sitoutunut lisäämään 18 TWh uusiutuvaa sähköntuotantoa 2030 mennessä.
Suomi linjaa energia- ja ilmastostrategiassaan (2016), että vuonna 2030 uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta yltää noin 50 prosenttiin ja energian hankinnan omavaraisuus 55 prosenttiin. Lisäksi Suomi pyrkii täysin hiilidioksidineutraaliin energiajärjestelmään 2050 mennessä.
Lue energiamurrostutkimuksesta Smart Energy Transition -hankkeen sivuilta
Lähteet:
Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030
Suomi on osa pohjoismaista sähkömarkkinaa ja muiden pohjoismaiden ratkaisut vaikuttavat sähkömarkkinaan, sähkön hintaan sekä meillä kulutettavaan energiaan (sähköstä n. 20 – 25 prosenttia tuodaan Suomeen vuosittain). Esimerkiksi Ruotsilla ja Tanskalla on sitoumukset lisätä vielä huimasti uusiutuvaa energiaa, pääosin tuulivoimaa.
Suomi voi jättää uusiutuvan energian investoinnit tekemättä ja niiden tuomat työllisyys-, vero- ja muut hyödyt saamatta, mutta maailmanlaajuista tai edes pohjoismaista energiamurrosta Suomi ei pysty pysäyttämään. Maailmalla uusiutuvaan energiaan panostetaan mitään muuta energiantuotantomuotoa enemmän.
Suomen uusiutuvan energian tavoitteet
Suomi linjaa energia- ja ilmastostrategiassaan (2016), että vuonna 2030 uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta yltää noin 50 prosenttiin ja energian hankinnan omavaraisuus 55 prosenttiin. Lisäksi Suomi pyrkii täysin hiilidioksidineutraaliin energiajärjestelmään 2050 mennessä. Kivihiilen käyttö sähkön tai lämmön tuotannon polttoaineena kielletään 1.5.2029 alkaen.
Tuulivoiman osalta Suomelle ei ole asetettuna virallisia tavoitteita. Maamme hyvän tuulivoimapotentiaalin huomioon ottaen vuonna 2030 Suomen sähkönkulutuksesta voitaisiin kattaa tuulivoimalla jo noin 30 prosenttia tai enemmän. Tällä hetkellä Suomen sähkönkulutuksesta katetaan tuulivoimalla seitsemän pronsenttia.