Tuulivoiman maisemavaikutukset

Tuulivoimalat vaikuttavat maisemaan suuren kokonsa vuoksi. Korkeutensa vuoksi ne eivät helposti huku maisemaan, ja siksi niiden huolelliseen sijoittamiseen on kiinnitettävä huomiota. Tuulivoimalat ovat myös suhteellisen uusi elementti suomalaisessa maisemassa. Toisten mielestä tuulivoimaloiden vaikutus maisemaan on positiivinen, kun taas toiset kokevat sen häiritsevänä.

Jos alueella on jo valmiiksi suurimittaista teollista toimintaa, eivät tuulivoimalat välttämättä vaikuta merkittävästi maiseman rakenteeseen, vaikka ovatkin visuaalisesti näkyvä elementti. Maisematyypin muuttumista ei kuitenkaan voi suoraan luokitella haitalliseksi vaikutukseksi, sillä monien yhteiskunnan toimintojen myötä maisemassa tapahtuu muutoksia.

Hyvällä suunnittelulla on mahdollista välttää ja ennaltaehkäistä tuulivoimaloiden negatiivisia maisemavaikutuksia, ja toisaalta löytää sijoittamiselle ratkaisuja, joiden avulla tuulivoimalat voivat tuoda ympäröivälle maisemalle lisäarvoa.

Maisemallisesti erityisen herkkiä paikkoja voivat olla muun muassa valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet. Suunnittelun avulla tulee huolehtia siitä, ettei maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaiden alueiden arvo merkittävästi heikkene tuulivoiman rakentamisen takia.

Tuulivoimaloiden maisemavaikutuksiin vaikuttavat seuraavat tekijät

1) Muodostelma, johon tuulivoimalat sijoitellaan

Maailmalta saatujen kokemusten perusteella voidaan suositella tuulivoimaloiden sijoittelua geometrialtaan harmonisiin ja selkeisiin muodostelmiin. Tämä ei epäsäännöllisten maastonmuotojen vuoksi useinkaan ole mahdollista Suomen rannikolla eikä läheskään aina myöskään merialueilla merenpohjan vaihtelevuudesta johtuen. Tuulivoimaloiden ryhmittelyssä voidaan käyttää erilaisia ryhmittelyperiaatteita tai kuvioita, tai ryhmän muoto voi noudatella maiseman suurmuotoja. Myös katselusuunta ja voimaloiden väliset etäisyydet vaikuttavat siihen, minkälaisena tuulivoimaloiden ryhmä katsojalle hahmottuu. Visuaaliset ryhmittelyperiaatteet saattavat hahmottua yhdestä katselusuunnasta, mutta toisesta eivät. Voimaloiden sijoittelua ei yleensä voida tehdä puhtaasti esteettisin perustein, vaan sijoittelun suunnittelussa on otettava huomioon myös tekniset ja ympäristöön liittyvät (esim. harvinaisen kasvin tai eliölajin esiintyminen) reunaehdot.

2) Tuulivoimaloiden lukumäärä

Mitä enemmän tuulivoimaloita maisemaan sijoitetaan, sitä enemmän ne luonnollisestikin leimaavat sitä. Tuulivoimaloiden lukumäärä on mahdollisuuksien mukaan suositeltavaa optimoida käyttämällä tarkoitukseen ja alueelle teknisiltä ominaisuuksiltaan parhaiten soveltuvaa tuulivoimalaa. Tuulivoimaloiden sijoittaminen ryhmiin on yleensä maisemallisesti parempi vaihtoehto kuin yksittäisten tuulivoimaloiden hajasijoitus. Keskittäminen on myös yleisen maisemakuvan kannalta suositeltavaa, sillä tällöin rakentamiselle herkimmät alueet voidaan säilyttää voimaloilta vapaana. Usein hajasijoittaminen ei myöskään ole taloudellisesti perusteltua.

3) Tuulivoimaloiden koko ja väri

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että suuremmalla tuulivoimalalla on suurempi vaikutus maisemaan. Pienempi tuulivoimala tulee helpommin ikään kuin ”luonnolliseksi” osaksi maisemaa. Toisaalta suurempia tuulivoimaloita tarvitaan vähemmän saman energiamäärän tuottamiseen. Vaaleat, vähän huomiota herättävät värit ovat kokemusten perusteella ihmisten mielestä parhaita. Tornin alaosa voidaan mm. häivyttää vihreän tai sinisen eri sävyillä. Suositeltavaa on käyttää mattapintaisia pintamateriaaleja, sillä kiiltävä pinta näkyy huomattavasti mattaa selvemmin. Myös sää- ja valaistusolosuhteet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten voimalarakenteet erottuvat maisemakuvassa. Voimaloiden väriksi on vakiintunut harmahtavan valkoinen, sillä vaalean värin on koettu sopeutuvan hyvin erilaisiin valaistus- ja sääolosuhteisiin.

5) Valon ja varjon vaihtelu eli välke

Joissain tilanteissa tuulivoimalat aiheuttavat valon ja varjon vaihtelusta johtuvaa vilkkumista, eli välkettä. Auringon paistaminen tuulivoimalan takaa voi lapojen pyöriessä aiheuttaa vilkkuvan varjon, joka voi ulottua useiden satojen metrien päähän tuulivoimalasta. Keskellä kesäpäivää aurinko on korkealla ja heittovarjo on pieni. Syksyisenä ja talvisena päivänä, kun aurinko paistaa matalalta, varjo ulottuu kauemmas. Mitä suuremmasta tuulivoimalasta on kyse, sen kauemmaksi tämä vilkkuva varjo voi ulottua. Valon ja varjon vaihtelu on havaittavissa vain aurinkoisina päivinä ja tiettyinä kellonaikoina, eli vain joinain tunteina vuodessa.

Tuulivoimapuiston rakennuslupaa myönnettäessä välke otetaan huomioon. Kun voimalaitosten sijoittelussa huomioidaan riittävä melusuojaetäisyys asutukseen, vältytään yleensä samalla myös välkkymishaitoilta. Välkevaikutuksen alue on helppo laskea ja ottaa huomioon voimaloiden tarkkoja sijoituspaikkoja suunniteltaessa.

Valon ja varjon vaihtelulle ei ole Suomessa säädetty omia ohjearvoja, mutta vaihtelu mallinnetaan lähikiinteistöjen pihamaalla ja sitä verrataan Saksan ja Ruotsin arvoihin. Valon ja varjon vaihtelun voi kokea häiritsevänä, mutta johtuen suurten voimaloiden hitaasta pyörimisnopeudesta varsinaista terveysriskiä ei muodostu.

6) Tuulivoimaloiden valaistus

Tuulivoimalat varustetaan lentoestevaloin lentoturvallisuuden varmistamiseksi. Lentoestevalojen tekniset vaatimukset ja vaaditun kirkkauden määrittää Traficom. Etenkin alueilla, joilla ei ole muita valonlähteitä, valaistus voi pimeään aikaan korostaa tuulivoimaloiden asemaa maisemassa. Valaistuksen haitallisia vaikutuksia on mahdollista vähentää erilaisin teknisin ratkaisuin.

Lähteet:

Maisemavaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa, ympäristöministeriö 2016