Käytön lopettamisen ympäristövaikutukset

Kun tuulivoimala tulee käyttöikänsä (noin 20 – 25 vuotta) päähän, voimala puretaan ja sen osat kierrätetään. Tuulivoimalan purkamisesta vastaa voimalan omistaja.

Useimmissa tapauksissa tuulivoima-alueella on jälkimarkkinat, ja samalle paikalle voidaan luvittaa uusi tuulivoimala. Mikäli alueelle ei sijoiteta uusia tuulivoimaloita, maisema palautetaan ennalleen tuulivoimalan käytön lopettamisen jälkeen. Voimaloiden perustoja ei yleensä kaiveta pois, vaan ne maisemoidaan. Perustus voidaan maisemoida peittämällä näkyvät osat maalla, tai vaihtoehtoisesti purkaa osittain tai kokonaan ja viimeistellä maatäytöllä.

Tuulivoimala ei aina kuitenkaan välttämättä ole teknisen käyttöikänsä päässä, kun sen vaihtaminen tulee ajankohtaiseksi. Tämä voi johtua esimerkiksi voimalateknologian nopeasta kehittymisestä – uudempi voimalamalli voi samalla paikalla tuottaa merkittävästi enemmän sähköä, jolloin voimalan päivittäminen voi olla kustannustehokkaampi ratkaisu, kuin vanhan voimalan tuotannossapito.

Tuulivoimaloiden lapojen kierrätys

Yli 80 – 95 prosenttia tuulivoimalasta voidaan kierrättää. Toistaiseksi tuulivoimalan vaikeimmin kierrätettävä osa ovat voimalan lavat, jotka koostuvat toisistaan vaikeasti eroteltavista materiaaleista. Vaikka Suomessa puretaan tuulivoimaloita isommassa mittakaavassa vasta 2030-luvulla, syntyy komposiittimuovijätettä myös muilta aloilta, ja komposiittimateriaalin kierrätyksen haasteisiin ja vaihtoehtojen etsintään on herätty myös meillä.

Tuulivoimaloiden lavat eivät ole ongelmajätettä

Vaikka tuulivoimaloiden lapojen kierrättämisessä on omat haasteensa, selvää on, että lapajäte ei ole ongelmajätettä tai vaarallista jätettä. Vaarallista jätettä ovat esimerkiksi akut, jäteöljyt, energiansäästölamput, lääkkeet, paristot, liuottimet, asbesti, painekyllästetty puu, emäksiset pesuaineet, märät maalit ja liimat sekä maalausvälineiden pesuvedet. Vaarallista jätettä kutsuttiin ennen nimellä ongelmajäte. Lisätietoja vaarallisesta jätteestä ja sen käsittelystä löydät esimerkiksi osoitteesta www.vaarallinenjate.fi sekä alueellisten jätehuoltoyhtiöiden verkkosivuilta.

Tuulivoimalan lapa on sekoitus polymeerejä kuten kertamuoveja, epoksia ja polyesteriä, balsapuuta, metallia sekä lasi- ja hiilikuituja. Eri materiaaleja on vaikea erottaa toisistaan, joskin metallit voidaan kerätä talteen. Lavoissa hyödynnetään komposiittimateriaalien keveyttä ja kestävyyttä tehokkaasti. Lavat kokevat käytössä huomattavan paljon väsyttävää kuormitusta, jota komposiittirakenteet kestävät merkittävästi paremmin kuin monet muut materiaalit.

Tuulivoimalan lavat, samoin kuin muut lasikuitu- ja hiilikuitukomposiitit, ovat jätteenpolton näkökulmasta haastavia, sillä niiden lämpöarvo on kohtuullisen heikko suhteessa syntyvän tuhkan määrään. Osa jätteenpolttolaitoksista voi kuitenkin polttaa lapajätettä muun jätteen seassa tuottaen siitä energiaa. Lapojen pienen orgaanisen materiaalin osuuden vuoksi niitä voidaan periaatteessa laittaa myös kaatopaikalle, mikä ei kuitenkaan jätehierarkia huomioiden ole hyvä tai kestävä vaihtoehto – tai jatkossa tiukentuvan lainsäädännön myötä välttämättä mahdollistakaan edes poikkeuslupien turvin. Lujitemuoveja – ja myös tuulivoimalan lapajätettä voidaan ohjata sementin välituotteen klinkkerin valmistusprosessiin ja Keski-Euroopassa iso osa käytöstä poistetuista lavoista päätyykin sementin valmistusprosessiin.

Uusia ratkaisuja

Uusi ratkaisuja kästellä ja hyötykäyttää komposiittimateriaaleja on kehitteillä. Esimerkiksi tuulivoimaloiden lapamursketta voidaan hyödyntää muun muassa erilaisten rakennusteollisuuden komposiittimateriaalien valmistuksessa lujitteena ja kokeiluja tehdäänkin jo muutamissa yrityksissä eri puolilla maailmaa. Lue lisää suomalaisen Conenorin kehittämästä tuotteesta: Lapojen uusi elämä.

Tulevaisuuden tapoja käsitellä erilaisia muovimateriaaleja ovat esimerkiksi hidas ja nopea pyrolyysi, solvolyysi, nesteytys ja kaasutus. Näissä komposiittimateriaalin kuituja erotetaan toisistaan lämmön, kemikaalien ja niiden yhdistelmien avulla painetta, happimäärää ja muita olosuhteita hyödyntäen. Kuidut ja molekyylit erotetaan toisistaan ja ryhmitellään, jolloin niitä voidaan muotoilla uudelleen. Esimerkiksi pyrolyysiä käytetään jo tänä päivänä teollisessa mittakaavassa esimerkiksi lentokoneteollisuudessa, missä syntyvä hiilikuitukomposiittijäte käsitellään tällä prosessilla uusiokäyttöön sopivaksi. Tämän alan teollisia toimijoita on Euroopassa ja Amerikassa. Haasteita on vielä muun muassa siinä, että kuitujen laatu heikkenee prosessissa.