Myytti 6

Tuulivoimalat ovat lintusilppureita

Myytti: Tuulivoimalat ovat lintusilppureita

Vastaus: Suomalaisen tutkimuksen perusteella tuulivoimaloiden linnustovaikutukset ovat jääneet vähäisiksi

Lintujen esiintyminen ja niiden muuttoreitit selvitetään aina osana tuulivoimahankkeiden suunnittelua. Oikealla sijoittelulla tuulivoimaloiden riskit linnuille voidaan minimoida jo suunnitteluvaiheessa, ja hyvin sijoitetut voimalat eivät lisää selvitysten mukaan merkittävästi lintukuolemien määrää. Esimerkiksi Suomessa linnustoseurantaa on toteutettu vuosien 2014–2020 aikana toiminnassa olevien tuulipuistojen alueella Perämeren rannikolla Simossa ja Iissä sekä Kalajoella, Pyhäjoella ja Raahessa. Seuranta-alueella on yhteensä yli 180 tuulivoimalaa 13 tuulipuistossa. Perämeren rannikkoalueelle sijoittuu valtakunnallisesti tärkeitä lintujen päämuuttoreittejä sekä alueellisesti tärkeitä lepäily- ja ruokailualueita. Osa tuulipuistoista on rakentunut myös muuttoreittien keskeisille kohdille eli ns. pullonkaula-alueille. Selvityksissä on sekä tarkkailtu lintujen muuttoa ja käyttäytymistä tuulipuistojen alueella että etsitty tuulivoimaloihin törmänneitä lintuja. Selvitysten kokonaistyömäärä on ollut mittava: esimerkiksi Simon ja Iin alueella tarkkailua on ollut keväisin ja syksyisin yhteensä 324 maastotyöpäivää, ja Kalajoen sekä Pyhäjoen alueella yksittäisiä tuulivoimaloita on kierretty lähes 3500 kertaa kuolleita lintuja etsien.

Seurantatutkimuksen merkittävin tulos on, että seurattujen tuulipuistojen vaikutukset alueiden kautta muuttaviin lintuihin ja lintujen valtakunnallisesti tärkeisiin muuttoreitteihin ovat jääneet vähäisiksi. Voimaloilla on havaittu olevan vain vähäisiä vaikutuksia lintujen muuttoreitteihin, ja vaikutukset ilmenevät lintujen muuttoreittien sisällä tapahtuneena paikallisena ja pienipiirteisempänä muutoksena lintujen pyrkiessä kiertämään tuulipuistoja. Nykyaikaiset tuulivoimalat sijoittuvat niin etäälle toisistaan, että ne eivät estä lintujen liikkumista myöskään tuulipuistojen alueilla, eikä tuulipuistojen rakentaminen näin ollen ole katkaissut valtakunnallisesti tärkeitä lintujen päämuuttoreittejä edes lintumuuton pullonkaula-alueilla.

Tuulipuistoilla ei ole havaittu olleen vaikutuksia lintujen lepäily- ja ruokailualueisiin tai niiden ja yöpymisalueen välisiin lentoihin. Toteutettujen selvitysten perusteella lintujen törmäykset tuulivoimaloihin ovat jääneet selvästi vähäisemmiksi kuin hankkeiden suunnitteluvaiheissa on arvioitu. Selvityksissä on löydetty kaikkiaan 64 yksilöä, jotka edustavat 24 lintulajia. Lukumääräisesti eniten tuulivoimaloihin on havaittu törmänneen metsäkanalintuja, jotka eivät törmää voimalan lapoihin vaan tornin alaosaan. Tuulivoimalan lapoihin on havaittu törmänneen erityisesti kaartelevia lintulajeja kuten petolintuja, lokkeja sekä tervapääskyjä. Seitsemän vuoden aikana on havaittu vain yksi suora törmäys tuulivoimalaan, vaikka muutontarkkailun aikana alueilla on tarkkailtu vuosittain useiden kymmenientuhansien lintujen liikkumista ja käyttäytymistä.

Lintujen törmäysriskiä voidaan myös vähentää teknologian avulla: Porin merituulipuistossa on käytössä lintututka, joka pysäyttää voimalat, jos jokin ennalta määritelty laji lentää liian lähelle tuulipuistoa tai yksittäistä voimalaa. Tuulivoimaa huomattavasti suurempia lintukuolemien aiheuttajia ovat mm. liikenne, sähkölinjat, lasirakenteet, rakennukset, irrallaan olevat kissat ja metsästys.

On hyvä muistaa, että uusiutuvan energian käytön lisääminen vähentää CO2 -päästöjä ja on oleellisessa roolissa myös taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Ilmastonmuutos on monille lajeille suurempi uhka, kuin uusiutuvan energian rakentaminen.

Vastaus myyttiin on laadittu yhdessä FCG:n erityisasiantuntija, biologi Ville Suorsan kanssa.

Tsekkaa video